Insurance court dismissed claim for mental distress compensation due to short-term cohabitation and relationship duration.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court rejected the applicant's appeal against the State Office's decision to deny mental distress compensation. The applicant argued that a close relationship existed despite the short duration of cohabitation and the partner's death. The court ruled that compensation requires a relationship so close it resembles marriage, which was not established given the brief nature of the cohabitation and the lack of long-term stability.
Legislator headnote
AI generatedVahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n nojalla; Korvaus suoritetaan vain, jos suhde on arvioitu erittäin läheisenä ja yhteenkuuluvuus- ja riippuvuussuhde on vakiintunut.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys yhteisessä taloudessa asuvalle korvattavasta henkisestä kärsimyksestä, kun seurustelusuhde ja yhdessä asuminen olivat jääneet lyhytaikaiseksi.
Tiivistelmä
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
B on hakenut muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaatinut suoritettavaksi korvausta murhan aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä sekä asianosaiskuluista. Valitusta on perusteltu sillä, että B:lle oli surmansa saaneen A:n avopuolisona aiheutunut henkistä kärsimystä. B on katsonut, että heidän suhteensa läheisyys on tullut luotettavasti arvioiduksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään.
Vakuutusoikeuden perustelut
Valtiokonttorin päätöksessä mainitut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus on todennut vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitetuista kärsimyskorvauksista seuraavaa. Kärsimyskorvauksen suorittaminen perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Korvaus voi tulla suoritettavaksi vain silloin, kun suhteen voidaan arvioida olleen erittäin läheinen. Suhteen läheisyyttä ei arvioida pelkästään avio- tai sukulaisuussuhteen perusteella, vaan olennaista on yhteenkuuluvuus- ja riippuvuussuhde, josta osoituksena tavallisesti on asuminen yhteisessä taloudessa.
B oli tosin muuttanut A:n kanssa yhteiseen asuntoon joulukuun lopussa 2000, mutta yhdessä asumisesta ei ollut muodostunut pitkäaikaista johtuen A:n menehtymisestä 5.1.2001. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ja B olivat olleet seurustelusuhteessa joitakin kuukausia eli suhteellisen lyhyen ajan ennen yhteiseen asuntoon muuttoaan. Ottaen huomioon seurustelusuhteen sekä yhdessä asumisen lyhytaikaisuus ja tästä johtuva avosuhteen vakiintumattomuus vakuutusoikeus katsoo, että B:ta ei voida pitää A:lle aviopuolisoon rinnastettavalla tavalla erityisen läheisenä henkilönä.
Osasto