Finnish Insurance Court allowed full criminal damage compensation to foster parent despite living separately from victim at death.

Vakuutusoikeus määräsi korvattavaksi surmatun B:n kasvattivanhemmalle A:lle rikosvahinkolain mukaisen korvauksen kuolemantapauksen läheiselle aiheuttamasta kärsimyksestä. A:n ja B:n yhteydenpito oli jatkunut säännöllisenä ja kiinteänä B:n kuolemaan saakka, vaikka he eivät enää B:n surmaamishetkellä asuneet samassa taloudessa. Vakuutusoikeus katsoi, ettei kohtuusharkinnassa voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille seikalle, ettei A asunut enää samassa taloudessa surmansa saaneen B:n kanssa. B:n kuoleman aiheuttaneen rikoksen tekotapaa on lisäksi pidettävä raakana ja siis sellaisena, että se on ollut omiaan aiheuttamaan surmatun vanhemmalle erityisen suurta kärsimystä. Vakuutusoikeus on edellä mainitut seikat sekä muut olosuhteet huomioon ottaen päätynyt siihen, että A:lla oli oikeus rikosvahinkolain mukaiseen enimmäismäärän suuruiseen korvaukseen B:n kuoleman johdosta.

Esitiedot

A haki Valtiokonttorilta korvausta rikosvahinkolain nojalla kasvattilapsensa B:n surman aiheuttamasta kärsimyksestä. A ja B eivät surmahetkellä asuneet enää samassa taloudessa. Surmansa saanut B oli täysi-ikäinen.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Rikosvahinkolain 6 a §:n mukaan surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä mainitaan korvaukseen oikeutettuina läheisinä surmansa saaneen vanhemmat, lapset ja aviopuoliso, mutta ei sisaruksia. Lain esitöissä (HE 116/1998 vp.) todetaan, että pykälässä mainittuihin verrattavia erityisen läheisiä henkilöitä voivat olla ainakin surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa elänyt avopuoliso sekä ainakin kasvattilapsi ja -vanhemmat.

Korvauksen myöntämistä harkittaessa yksi keskeinen huomioon otettava seikka on surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys. Tätä ei arvioida pelkästään avio- tai sukulaissuhteen perusteella. Olennaista on se, onko surmansa saaneen ja korvausta vaativan välillä tosiasiassa ollut yhteenkuuluvuus- tai riippuvuussuhde. Tätä voi osoittaa esimerkiksi yhteisessä taloudessa asuminen. Myös hakijan ja surmansa saaneen iällä sekä elämäntilanteella on merkitystä suhteen läheisyyttä arvioitaessa. Esitöiden mukaan pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomita maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä.

Hakija ei ole rikoksen tapahtuma-aikana asunut surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa. Tämän huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, ettei hakijan ja surmansa saaneen välistä suhdetta voida pitää laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä.

Kohtuusharkinnassa on otettava huomioon myös kuoleman aiheuttaneen teon laatu. Lain esitöissä korvauksen suorittamista puoltavana seikkana mainitaan se, että tekotapa on ollut poikkeuksellisen raaka ja uhrin ihmisarvoa alentava. Surmattu on esimerkiksi välittömästi ennen kuolemaansa saattanut joutua pitkäaikaisen väkivallan kohteeksi.

Surmansa saaneen ja korvausta vaativan suhteen läheisyyden ja teon laadun lisäksi kohtuusharkinnassa on otettava huomioon muut olosuhteet. Lain esitöissä tällaisina muina olosuhteina mainitaan läheisen läsnäolo surmaamishetkellä sekä surmaamisen tapahtuminen surmansa saaneen ja korvausta vaativan yhteisessä kodissa. Valtiokonttorin näkemyksen mukaan tällaisia seikkoja ei ole tullut esille nyt käsiteltävässä tapauksessa.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyty korvausvaatimuksen perusteena olevassa tapauksessa, ja hylkää läheisen kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan korvausvaatimuksen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A vaati rikosvahinkolain mukaista korvausta vakuutusoikeudessa korostaen heidän säännöllistä yhteydenpitoaan siitä huolimatta, että B ei enää asunut samassa taloudessa hänen kanssaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin. Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle rikosvahinkolain mukainen enimmäismääräinen korvaus kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Asia palautettiin Valtiokonttorille tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Valtiokonttori ja vakuutusoikeus eivät ole sidoksissa yleisen tuomioistuimen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla antamaan ratkaisuun ratkaistessaan surmansa saaneen läheiselle rikosvahinkolain nojalla suoritettavaa korvausta koskevaa asiaa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ää sovellettaessa surmansa saaneen vanhempaa sekä kasvattivanhempaa pidetään tavallisesti surmansa saaneelle erityisen läheisenä henkilönä. Mainittua vahingonkorvauslain säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 116/1998) mukaan vanhemman ja lapsen välisen suhteen läheisyydestä ei ole yleensä tarpeellista esittää erityistä näyttöä, mutta olettama suhteen erityisestä läheisyydestä voitaisiin kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei voida pitää erityisen läheisenä. Esimerkkinä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta koskevan läheisyysolettaman kumoamiseen yleensä riittävästä näytöstä hallituksen esityksessä on mainittu tilanne, jossa lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa.

B oli saanut surmansa 21.5.2001. Hän oli tuolloin 34-vuotias eikä enää asunut vanhempiensa luona. Hänen kasvattivanhempansa A on vaatinut rikosvahinkolain nojalla korvausta B:n kuoleman hänelle aiheuttamasta kärsimyksestä. A on vedonnut asiassa muun muassa hänen ja B:n välisen suhteen läheisyyteen. Hän on kertonut, että vaikka heillä ei ollut yhteistä osoitetta B:n kanssa, silti heillä on ollut syvä yhteenkuuluvuus ja riippuvuussuhde. A kertoo heidän hoitaneen B:n lapsia usein, koska B:llä oli paljon työnsä puolesta kokouksia ja matkoja sekä erilaisia muita tehtäviä iltaisin. Koko perhe auttoi B:tä, että hän selviäisi arjesta lasten kanssa.

Asiassa on esitetty läheisyysolettamaa kumoavana näyttönä A:n ja B:n asuminen eri talouksissa viimeksi mainitun saadessa surmansa. Vakuutusoikeuden arvion mukaan esitetty näyttö ei ole kuitenkaan riittävä ja A:ta on siis pidettävä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitettuna surmansa saaneelle erityisen läheisenä henkilönä.

Hallituksen esityksessä (HE 116/1998) on todettu, että kohtuusharkinnassa merkitystä voisi olla muun muassa sillä, onko korvausta vaativa asunut surmansa saaneen kanssa tämän kuolemaan saakka samassa taloudessa. Lisäksi siinä on todettu, että kohtuuttomana tuskin voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomittaisi maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä, jonka hänen vanhempansa väkivaltainen kuolema on hänelle aiheuttanut. Jos vanhemman ja lapsen suhde on ollut hyvin kiinteä, arvion on kuitenkin todettu voivan olla toinen.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 6 a § ja 14 § 1 mom.

Osasto