Insurance court reduced temporary disability income by adjusting permanent earning capacity based on pre-injury unemployment history.

Vakuutusoikeus arvioi A:n vuosityöansion hänen vakiintuneeksi katsottavan ansiotason mukaan. Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n vuosityöansiota voitu perustaa pelkästään hänen tapaturman sattuessa saamaansa työansioon, koska tätä ansiotasoa ei voitu pitää hänen vakiintuneena ansiotasonaan. Ottaen huomioon A:n iän ja hänen ennen tapaturman sattumista tapahtunut työllistymisensä, vakuutusoikeus katsoi A:n vakiintunutta ansiotasoa arvioidessaan, että yksinomaan A:n aikaisempi työttömyys ei ollut peruste arvioida A:n vuosityöansiota hänen tapaturman sattuessa saamaansa työansiota alhaisemmaksi. Toisaalta vakuutusoikeus otti huomioon myös sen, että A:n tapaturman sattumishetkellä voimassa ollut työsuhde oli määräaikainen ja ettei hänen sen hetkisen ansiotasonsa pysyvyydestä ollut vielä varmuutta.

Vakuutusoikeus katsoi avustajan olevan asiassa tarpeen, koska tapaturmavakuutuslain nojalla myönnettävien korvausten suuruus määräytyy merkittävissä määrin vuosityöansion perusteella ja vuosityöansion suuruus vaikuttaa siten suoraan korvauksen hakijan toimeentulon tasoon.

Esitiedot

A oli 5.6.2001 työssään tapaturmaisesti vahingoittunut vasempaan käteensä. Kyseessä oli ollut määräaikainen työsuhde, joka oli alkanut 14.12.2000 ja sovittu päättyväksi 31.8.2001. Työnantaja Y:n ilmoituksen mukaan A:n ansiot ajalla 14.12.2000 - 4.6.2001 olivat olleet yhteensä 43.930 markkaa (7.388,50 euroa). Hänen tuntipalkakseen oli sovittu 48 markkaa (8,07 euroa) tunnilta.

A oli valmistunut mekaanikoksi vuonna 1997 ja valmistumisensa jälkeen hän oli ollut työttömänä vuoteen 2000 saakka. Verotustietojen mukaan A:lla oli vuonna 2000 ollut palkkatuloja yhteensä 15.542 markkaa (2.613,98 euroa)

Vakuutuslaitos myönsi A:lle päivärahaa sairausajan palkan mukaan ajalla 6.6.2001 - 3.7.2001.

Vakuutuslaitos myönsi A:lle päivärahaa 100 %:n työkyvyn alentuman ja 75.000 markan (12.614,09 euroa) vuosityöansion mukaan 208,33 markkaa (35,04 euroa) päivältä ajalle 4.7. - 2.9.2001.

A haki vakuutuslaitoksen päätöksiin muutosta tapaturmalautakunnalta ja vaati päivärahan määräksi 384 markkaa (64,58 euroa) päivässä ansionmenetyksestä johtuen.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturmalautakunnan perustelut

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Tapaturmavakuutuslain 28 §:n 1 momentin mukaan vuosityöansiona pidetään työansiota, jonka työntekijä tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut.

Kun kysymyksessä on määräaikainen työsuhde, ei yleensä ole käytettävissä luotettavaa selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, millaiset olisivat työntekijän todennäköisesti työhön sijoittumismahdollisuudet kyseisen työsuhteen päättymisen jälkeen. Vuosityöansiota määritettäessä joudutaan siksi tarkastelemaan työntekijän työhistoriaa ja työntekijän saamia työansioita myös ennen tapaturma-ajankohdan työsuhdetta. Lähtökohtaisesti tarkastellaan työntekijän ansiotasoa tapaturmaa edeltävän vuoden ajalta. Jos työntekijän työansiot vuoden ajalta ennen tapaturmaa eivät vastaa tapaturman sattumishetken ansiotasoa, voidaan vuosityöansiota arvioitaessa ottaa vertailutietoina huomioon myös työansiot pitemmältä ajalta, pääsääntöisesti enintään noin kolmelta vuodelta ennen tapaturmavuotta.

Tapaturmavakuutuslain 28 §:n 2 momentin mukaan, jos työntekijän työansio tapaturman sattuessa on poikkeuksellisesta syystä korkeampi tai alhaisempi kuin hänen vakiintunut ansiotasonsa, arvioidaan vuosityöansio hänen vakiintuneen ansiotasonsa mukaan.

Tosiseikat ja johtopäätökset

Äänestysratkaisu 5 - 1.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen vuosityöansiokseen määritetään 23.250,30 euroa (138.240 markkaa). A vetosi muun muassa siihen, että hänen työansionsa on ennen tapaturmaa ollut 8,07 euroa (48 markkaa) tunnilta, joten asiassa on riidatonta, että hänen vuosityöansionsa on nyt vaadittu 23.250,30 euroa. Vaatimuksessa ei ole otettu huomioon lomarahoja yms., joten vaatimus on erittäin kohtuullinen. Edelleen A korosti, että oli erittäin todennäköistä, että hän olisi ilman tapaturmaa työllistynyt joko saman työnantajan palveluksessa 31.8.2001 jälkeenkin tai jonkin toisen työnantajan palveluksessa. A:n työsuhdetta oli ennen tapaturmaa kertaalleen jo jatkettu ja hänen työnimikkeensäkin oli vaihtunut ja sen myötä tuntipalkka oli noussut.

A:lle oli myönnetty oikeusapua valitukseen tapaturmalautakunnan päätöksestä vakuutusoikeudelle ilman perusomavastuuosuutta ja avustajaksi oli määrätty asianajaja X.

Vakuutuslaitos antoi lausuntonsa esittäen valituksen hylkäämistä. A antoi selityksensä oheistaen siihen laskun oikeudenkäyntikuluista. Vakuutuslaitos antoi lausumansa oikeusapupäätöksen perusteella esitetyistä oikeudenkäyntikululaskuista todeten, että oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä ja että oikeudellisen asiantuntijan apu ei ole ollut tarpeen ottaen huomioon prosessin luonne sosiaaliturvan piiriin kuuluvia asioita käsiteltäessä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätöstä muutettiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle päivärahaa 5.6.2001 sattuneen tapaturman johdosta 15.977,85 euron (95.000 markan) vuosityöansion perusteella. Valitus hylättiin enemmälti. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Valtion varoista määrättiin asianajaja X:lle A:n avustamisesta vakuutusoikeudessa palkkiona kohtuulliseksi arvioidun seitsemän tunnin työmäärän perusteella 588 euroa sekä tälle määrälle arvonlisäveroa 129,36 euroa eli yhteensä 717,36 euroa.

Asian näin päättyessä vakuutuslaitos velvoitettiin korvaamaan valtiolle sen varoista A:n avustajalle asianajaja X:lle maksettu määrä 717,36 euroa, mille määrälle oli maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista vuotuista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua vakuutusoikeuden päätöksen postituspäivästä lukien.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmavakuutuslain 28 §:n 1 momentin mukaan vuosityöansiona pidetään työansiota, jonka työntekijä tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut.

Saman pykälän 2 momentin mukaan silloin, jos työntekijän työansio on tapaturman sattuessa ollut poikkeuksellisesta syystä korkeampi tai alhaisempi kuin hänen vakiintunut ansiotasonsa arvioidaan vuosityöansio hänen vakiintuneen ansiotasonsa mukaan.

Kun kysymyksessä on määräaikainen työsuhde, ei yleensä ole käytettävissä luotettavaa selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, millaiset olisivat työntekijän todennäköiset töihin sijoittumismahdollisuudet kyseisen työsuhteen päättymisen jälkeen. Vuosityöansiota määritettäessä joudutaan siksi tarkastelemaan työntekijän työhistoriaa ja työansioita myös ennen tapaturma-ajankohdan työsuhdetta. Lähtökohtaisesti tarkastellaan työntekijän ansiotasoa tapaturmaa edeltävän vuoden ajalta.

A:lle on sattunut tapaturma 5.6.2001. A:n työsuhde Y:n kanssa oli alkanut 14.12.2000. A:n työsuhdetta oli kertaalleen jatkettu 1.5.2001 alkaen. Työsuhteen oli ollut määrä jatkua 31.8.2001 saakka.

A:n ansiot tästä työstä ajalta 14.12.2000 - 4.6.2001 ovat olleet 7.388,50 euroa (43.930 markkaa). Hänen tuntipalkakseen oli sovittu 8,07 euroa (48 markkaa). Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n tapaturmahetken ansiotaso on poikennut huomattavasti hänen aikaisemmasta ansiotasostaan ja A on ollut työttömänä ammattiin valmistumisensa jälkeen vuosina 1997, 1998 ja 1999. Ottaen huomioon A:n iän ja työllistymisen vuodesta 2000 alkaen vakuutusoikeus katsoo, ettei aiempi työttömyys yksinomaan voi olla perusteena sille, että A:n ansiotason katsottaisiin olleen tapaturmansattumishetkellä poikkeuksellisesti korkeampi kuin hänen vakiintunut ansiotasonsa.

Ottaen huomioon tapaturman sattumishetkellä voimassa olleen työsuhteen määräaikaisuuden, vakuutusoikeus toteaa kuitenkin, ettei asiassa ole näytetty, että A olisi voinut saavuttaa vastaavan ansiotason läpi vuoden. Näin ollen vakuutusoikeus on arvioinut vuosityöansion määräksi 15.977,85 euroa (95.000 markkaa).

Ottaen huomioon, että tapaturmavakuutuslain nojalla myönnettävien korvausten suuruus määräytyy merkittävissä määrin vuosityöansion perusteella ja että vuosityöansion suuruus vaikuttaa suoraan korvauksen hakijan toimeentulon tasoon, vakuutusoikeus katsoo, että avustaja on ollut tässä asiassa tarpeen.

Ottaen huomioon asiassa annetun ratkaisun lopputulos vakuutuslaitos on velvollinen korvaamaan A:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa vakuutusoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla edellä mainitulla määrällä.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 28 §

Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Oikeusapulaki 17 §, 18 § ja 22 §

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista (389/2002)

Osasto