Insurance court allows mental damage claims for assault and throwing when linked to unlawful confinement in a continuous chain of events.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court reversed the State Office's decision to deny mental damage compensation for unlawful confinement and throwing. The applicant argued that these acts formed a continuous chain with unlawful deprivation of liberty, threatening his freedom. The court agreed, ruling that the specific circumstances of the assault and throwing meant they must be treated as offenses against freedom under the Criminal Damage Act.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolaki 5 § 2 mom.; When unlawful confinement, assault, and throwing occur in a continuous chain of events, the court must treat the confinement and throwing as offenses against freedom to allow mental damage compensation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedFull text
Vakuutusoikeus katsoi, että törkeä kotirauhan rikkominen, vapaudenriisto ja heitteillepano muodostivat sellaisen yhdenjaksoisen tapahtumaketjun, että myös kotirauhan rikkomista ja heitteillepanoa oli pidettävä tyypiltään rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina vapauteen kohdistuvina rikoksina. Asia palautettiin valtiokonttorille.
Esitiedot
A oli hakenut Valtiokonttorilta korvausta käräjäoikeuden 23.8.2002 antaman tuomion perusteella. Korvausvaatimuksen aiheena oli törkeä kotirauhan rikkominen, pahoinpitely, näpistys, vapaudenriisto ja heitteillepano 24.2.2002. A oli vaatinut korvausta kivusta ja särystä 1.000 euroa, heitteillepanon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 500 euroa, vapauden riiston aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 500 euroa, törkeän kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa, esinevahingoista 1.160,91 euroa, työmarkkinatuen menetyksestä, sairaanhoitokustannuksista 313 euroa ja hammasproteesista 450 euroa.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori myönsi A:lle korvausta kivusta ja särystä 700 euroa, vapauden riiston aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 500 euroa, sairaanhoitokustannuksista 313 euroa ja hammasproteesista 450 euroa.
Valtiokonttori hylkäsi A:n vaatimukset heitteillepanon ja törkeän kotirauhan rikkomisen osalta rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla, koska henkisestä kärsimyksestä on säädetty suoritettavaksi korvausta ainoastaan silloin, kun se on aiheutettu vapauteen kohdistuneella rikoksella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla siveellisyysrikoksella.
Valtiokonttori hylkäsi A:n vaatimuksen työmarkkinatuen menettämisestä, koska asiassa ei ollut osoitettu, että A:lle olisi aiheutunut työmarkkinatuen menetystä.
Valtiokonttori hylkäsi A:n vaatimuksen esinevahinkojen korvaamisesta rikosvahinkolain 8 § ja 8 a §:n perusteella.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että Valtiokonttori velvoitetaan maksamaan hänelle 2.000 euroa törkeän kotirauhan aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä ja 500 euroa heitteillepanon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.
Valituksessaan A vetosi siihen, että oikeuskäytännössä on katsottu, että rikoksesta aiheutunut henkinen kärsimys on korvattava, mikäli rikokseen liittyy tekotapa huomioon ottaen sellaista uhkaa, että rikosta on pidettävä tyypiltään rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vapauteen kohdistuvana rikoksena. A totesi, että törkeä kotirauhan rikkominen on tehty siten, että kaksi henkilöä oli luvatta tunkeutunut hänen asuntoonsa, jossa hän oli, tarkoituksenaan käyttää häneen kohdistuvaa väkivaltaa ja että hän oli ollut estynyt poistumaan asunnostaan. Häneen oli myös kohdistunut välitön väkivallan uhka. Näin ollen törkeä kotirauhan rikkominen kohdistui tekotapansa vuoksi hänen vapauteensa. A totesi myös, että heitteillepano oli tehty siten, että hänet oli vapaudenriiston päätteeksi poistettu autosta ja jätetty pakkassäässä autiolle tieosuudelle vailla päällysvaatteita. Toteuttamistapansa vuoksi myös heitteillepano kohdistui hänen vapauteensa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumottiin siltä osin kuin se koski törkeän kotirauhan rikkomisen ja heitteillepanon aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamista ja asia palautettiin Valtiokonttorille tältä osin uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden perustelut
Asiassa esitetyn tapahtumainkuvauksen mukaan henkilöt B ja C olivat tunkeutuneet oikeudettomasti A:n asuntoon tarkoituksenaan käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. A:ta oli myös pahoinpidelty ja hänen kaulaansa oli sidottu köysi, josta häntä oli vedetty. A oli myös pakotettu nousemaan C:n omistamaan autoon ja hänet oli kuljetettu autolla autiolle tieosuudelle, jonne hänet oli jätetty. Käräjäoikeus oli tuominnut tekijät muun muassa törkeästä kotirauhan rikkomisesta, vapaudenriistosta ja heitteillepanosta. Käräjäoikeus oli myös velvoittanut tekijät maksamaan A:lle vahingonkorvauksena törkeän kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa, vapaudenriiston aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 500 euroa ja heitteillepanon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 500 euroa.
Vakuutusoikeus katsoi, että törkeä kotirauhan rikkominen, vapaudenriisto ja heitteillepano muodostivat sellaisen yhdenjaksoisen tapahtumaketjun, että myös törkeää kotirauhan rikkomista ja heitteillepanoa oli vapaudenriiston lisäksi pidettävä tyypiltään rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina vapauteen kohdistuvina rikoksina. Valtiokonttorin ei näin ollen olisi tullut päätöksessään mainitulla perusteella hylätä A:n hakemusta törkeän kotirauhan rikkomisen ja heitteillepanon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.
Lainkohta
Rikosvahinkolaki 5 § 2 mom.
Osasto