Insurance court allowed compensation to a minor son for his father's murder despite living separately.

Vakuutusoikeus määräsi Valtiokonttorin maksamaan A:lle rikosvahinkolain mukaisen korvauksen kuolemantapauksen läheiselle aiheuttamasta kärsimyksestä, vaikka A ei surmahetkellä asunutkaan isänsä kanssa samassa taloudessa. Surmatyön hetkellä alaikäinen A oli kertonut tavanneensa isäänsä säännöllisesti ja välien olleen läheiset vanhempien avioerosta huolimatta. Vakuutusoikeus katsoikin, ettei kohtuusharkinnassa sille seikalle voitu antaa merkittävää merkitystä, että A ei asunut samassa taloudessa isänsä B:n kanssa. B:n kuoleman aiheuttanutta rikoksen tekotapaa oli myös pidettävä raakana ja sellaisena, että se oli omiaan aiheuttamaan läheiselle kärsimystä. Edellä esitetyt seikat sekä muut olosuhteet huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoi A:lla olevan oikeus rikosvahinkolain mukaiseen korvaukseen isänsä B:n kuoleman johdosta.

Esitiedot

A:n isä B oli surmattu ja A haki Valtiokonttorilta rikosvahinkolain perusteella korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä surmansa saaneen läheiselle.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Korvausta myöntäessään Valtiokonttori ei ole sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun (rikosvahinkolaki 14 § 1 mom.).

Korvauksen myöntämistä harkittaessa keskeinen huomioon otettava seikka on surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys. Suhteen läheisyyttä ei arvioida pelkästään avio- tai sukulaissuhteen perusteella. Olennaista on se, onko surmansa saaneen ja korvausta vaativan välillä tosiasiassa ollut yhteenkuuluvuus- tai riippuvuussuhde. Tätä voi osoittaa esimerkiksi yhteisessä taloudessa asuminen. Myös hakijan ja surmansa saaneen iällä sekä elämäntilanteella on merkitystä suhteen läheisyyttä arvioitaessa. Esitöiden (HE 116/1998 vp.) mukaan kohtuuttomana ei voida pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomita maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä.

Kohtuusharkinnassa on otettava huomioon myös kuoleman aiheuttaneen teon laatu. Lain esitöissä korvauksen suorittamista puoltavana seikkana mainitaan se, että tekotapa on ollut poikkeuksellisen raaka ja uhrin ihmisarvoa alentava. Surmattu on esimerkiksi välittömästi ennen kuolemaansa saattanut joutua pitkäaikaisen väkivallan kohteeksi.

Surmansa saaneen ja korvausta vaativan suhteen läheisyyden ja teon laadun lisäksi kohtuusharkinnassa on otettava huomioon muut olosuhteet. Lain esitöissä tällaisina muina olosuhteina mainitaan läheisen läsnäolo surmaamishetkellä sekä surmaamisen tapahtuminen surmansa saaneen ja korvausta vaativan yhteisessä kodissa. Valtiokonttorin näkemyksen mukaan tällaisia seikkoja ei ole tullut esille nyt käsiteltävässä tapauksessa.

Korvauksen hakijana on uhrin lähes täysi-ikäinen poika, joka ei rikoksen tapahtuma-aikana asunut samassa taloudessa uhrin kanssa. Muita kohtuusharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei ole ilmennyt.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyty korvausvaatimuksen perusteena olevassa tapauksessa, ja hylkää läheisen kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan korvausvaatimuksen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A vaati vakuutusoikeudessa korvausta kuolemantapauksen läheiselle aiheuttamasta kärsimyksestä. Perusteena vaatimukselleen A kertoi hänellä olleen läheiset välit edesmenneeseen isäänsä, vaikka vanhemmat olivat eronneet. A kertoi tavanneensa isäänsä säännöllisesti. Lisäksi murhateko oli ollut raaka.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin. Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle rikosvahinkolain mukainen korvaus kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Asia palautettiin Valtiokonttorille tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain nojalla suoritetaan surmansa saaneen läheiselle korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Rikosvahinkolaissa on säädetty enimmäismäärä surmansa saaneen läheiselle suoritettavalle korvaukselle.

Valtiokonttori ja vakuutusoikeus eivät ole sidoksissa yleisen tuomioistuimen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla antamaan ratkaisuun ratkaistessaan surmansa saaneen läheiselle rikosvahinkolain nojalla suoritettavaa korvausta koskevaa asiaa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ää sovellettaessa surmansa saaneen vanhempaa pidetään tavallisesti surmansa saaneelle erityisen läheisenä henkilönä. Mainittua vahingonkorvauslain säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 116/1998) mukaan vanhemman ja lapsen välisen suhteen läheisyydestä ei ole yleensä tarpeellista esittää erityistä näyttöä, mutta olettama suhteen erityisestä läheisyydestä voitaisiin kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei voida pitää erityisen läheisenä. Esimerkkinä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta koskevan läheisyysolettaman kumoamiseen yleensä riittävästä näytöstä hallituksen esityksessä on mainittu tilanne, jossa lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa.

A:n isä B on 15.9.1999 murhattu raa’asti X:n käräjäoikeuden 19.9.2000 antaman tuomion mukaan. Väkivallanteko ei asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan kestoltaan ole ollut lyhyt. Surmatyön hetkellä A on ollut alaikäinen. Hän kertoo tavanneensa isäänsä säännöllisesti ja välinsä isäänsä olleen läheiset vanhempien avioerosta huolimatta.

A ja B eivät asuneet samassa taloudessa viimeksi mainitun saadessa surmansa. Suhteen läheisyyttä tukevina seikkoina asiassa on kuitenkin tullut esille A:n uskottavana pidettävä kertomus siitä, että hän on tavannut isäänsä säännöllisesti ja välien isään olleen läheiset. Sekä A että B asuivat surmatyön aikaan Vantaalla. Tämän vuoksi kohtuusharkinnassa ei sille seikalle voida antaa merkittävää merkitystä, että A ei asunut samassa taloudessa B:n kanssa. Kuoleman aiheuttaneen rikoksen tekotapaa on pidettävä raakana ja siis sellaisena, että se on omiaan aiheuttamaan läheiselle kärsimystä. Vakuutusoikeus on ottanut edellä mainitut seikat sekä muut olosuhteet huomioon asiaa harkitessaan ja päätynyt siihen, että A:lla on oikeus rikosvahinkolain mukaiseen korvaukseen B:n kuoleman johdosta.

Vakuutusoikeus toteaa vielä, että rikosvahinkolain nojalla surmansa saaneen läheiselle suoritettava korvaus kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä ei voi olla 3.364 euroa suurempi.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 6 a §

Osasto