Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
VakO 21.10.2004/3622:2003 AI generated

Insurance Court grants disability support to a congenitally deaf person based on statutory classification of early deafness as severe disability.

Case Number VakO 21.10.2004/3622:2003
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Insurance Court reversed the Review Board's dismissal of the applicant's claim for special disability support. The applicant, diagnosed with congenital deafness at age 1.5 years, argued that early deafness automatically qualifies as severe disability under the Disability Support Act. The court held that the Act explicitly classifies early deafness as severe disability regardless of functional impact, thereby granting the applicant the right to support.

Legislator headnote

AI generated

Vammaistukilain 2 § 1 mom. 1 kohta; Vammaistukiasetuksen 2 § 2 mom.: The Disability Support Act explicitly classifies early deafness as severe disability, entitling the individual to special disability support without further assessment of functional impairment.

Keywords

AI generated
early deafness classification severe disability status congenital hearing loss disability support entitlement statutory automatic classification Review Board reversal functional impairment assessment

Cited Legislation

AI generated
Disability Support Act Section 2(1)(1)
Vammaistukiasetus 2 § 2 mom.
Disability Support Regulation Section 2(2)
Vammaistukiasetus 2 § 2 mom.
AI generated
ECLI:FI:KHO:2018:64
Supreme Administrative Court allows disabled child's exemption from public transport service due to severe health risks.
insurance_2003_9426-2002
Finnish Insurance Court dismissed occupational disease claim for shoulder bursitis due to lack of repetitive work criteria.
insurance_2008_2095-2006
Insurance court dismissed appeal; prior disability hearing participation did not create bias; oral hearing deemed unnecessary due to sufficient written evidence.
insurance_2008_6887-2007
Insurance court dismissed late appeal due to missing electronic submission notice, ruling the appeal inadmissible despite valid complaint form.
admin_1993_kuopio-county__88
Administrative court dismisses case for lack of jurisdiction, ruling mental health law chapter 4 applies instead of chapter 17.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Vammaistukilain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna vaikeasti vammaisena pidetään henkilöä, jonka sairaudesta tai vammasta aiheutunut haitta voisi vastata erittäin vaikeaa toiminnan vajavuutta sen mukaisesti, tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetussa haittaluokituksessa on yleisestä toiminnan vajavuudesta määrätty. Vaikeasti vammaisena pidetään aina sokeaa, liikuntakyvytöntä tai varhaiskuuroa.

A:n kuurous oli todettu puolentoista vuoden ikäisenä äänille reagoimattomuudesta sekä audiogrammoista. A oli vammaistukiasetuksen 2 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla varhaiskuuro.

Esitiedot

Kansaneläkelaitos oli päätöksellään myöntänyt A:lle alinta vammaistukea 1.1.2002 alkaen.

A haki muutosta Kansaneläkelaitoksen päätökseen tarkastuslautakunnalta ja vaati erityisvammaistuen myöntämistä.

Tarkastuslautakunnan ratkaisu

Tarkastuslautakunta hylkäsi A:n valituksen erityisvammaistuesta.

Tarkastuslautakunnan perustelut

Erityisvammaistukeen on oikeus henkilöllä, jonka toimintakyvyn voidaan arvioida olevan sairauden tai vamman johdosta alentunut yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajaksi. Lisäksi edellytetään, että hän on vaikeavammainen tai hän tarvitsee monissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan jokapäiväistä, aikaa vievää toisen henkilön apua, huomattavassa määrin säännöllistä ohjausta tai valvontaa taikka hänelle aiheutuu sairaudesta tai vammasta erittäin huomattavia erityiskustannuksia.

A:lla oli vaikea-asteinen synnynnäinen sisäkorvanhuonokuuloisuus.

Tarkastuslautakunta katsoi, että A ei ole vaikeavammainen eikä hän tarvitse monissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan jokapäiväistä, aikaa vievää toisen henkilön apua, huomattavassa määrin säännöllistä ohjausta tai valvontaa eikä sairauden tai vamman aiheuttamat erityiskustannukset nouse vähintään erityisvammaistuen määrään. Näin ollen A:ta ei voitu pitää erityisvammaistukeen oikeutettuna.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tarkastuslautakunnan päätökseen ja vaati erityisvammaistuen myöntämistä.

A katsoi olevansa vammaistukilain 2 §:n 1 momentin kohdassa tarkoitettu vaikeasti vammainen. Lääkärintodistuksen mukaan hän oli vaikeasti syntymäkuuro ja vammaistukiasetuksen 2 §:n 2 momentin mukaan syntymä- eli varhaiskuuroa pidetään aina vaikeavammaisena. A:lla oli tulkkauspäätös, hän oli viittomakielinen ja koska hänen toinen kielensä oli englanti ja vasta kolmas kieli suomenkieli, hänellä oli suuria vaikeuksia selviytyä arkipäivän toiminnoista ilman apuvälineitä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tarkastuslautakunnan päätöstä muutettiin ja Kansaneläkelaitos määrättiin maksamaan A:lle vammaistukilain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista erityisvammaistukea 1.12.2001 alkaen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Henkilöllä on oikeus erityisvammaistukeen, jos hänen toimintakykynsä on alentunut sairauden tai vamman johdosta yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan ja hän on vaikeasti vammainen tai hän tarvitsee monissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan jokapäiväistä, aikaa vievää toisen henkilön apua, huomattavassa määrin säännöllistä ohjausta tai valvontaa taikka hänelle aiheutuu sairaudesta tai vammasta erittäin huomattavia erityiskustannuksia vähintään vammaistukilaissa säädetty määrä.

Vammaistukilain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna vaikeasti vammaisena pidetään henkilöä, jonka sairaudesta tai vammasta aiheutunut haitta voisi vastata erittäin vaikeaa toiminnan vajavuutta sen mukaisesti, mitä tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetussa haittaluokituksessa on yleisestä toiminnan vajavuudesta määrätty. Vaikeasti vammaisena pidetään aina sokeaa, liikuntakyvytöntä tai varhaiskuuroa.

A:n kuurous oli todettu puolentoista vuoden ikäisenä äänille reagoimattomuudesta ja audiogrammoista vuodesta 1967. Audiogrammoissa oli pysyvästi todettavissa vain jotain reaktioita koville matalille äänille ja puhealuekynnykset olivat alusta alkaen olleet keskimäärin 100 desibeliä tai alle sen eli A oli alusta asti ollut kuuro. A oli ohjattu pienestä pitäen kuurojen koulutuksiin ja hänellä oli pienestä pitäen ollut kuulolaitteet ja hänelle oli opetettu viittomat ja huuliolukutaito.

Esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus katsoi, että A oli vammaistukiasetuksen tarkoittamalla tavalla varhaiskuuro ja hänellä oli tällä perusteella oikeus erityisvammaistukeen.

Lainkohdat

Vammaistukilaki 2 § 1 mom. 1 kohta

Vammaistukiasetus 2 § 2 mom.

Osasto