Insurance court grants legal aid lawyer to claimant unable to manage complex criminal compensation appeal alone.

A:n ei katsottu kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan rikosvahingon korvaamista valtion varoista koskevassa valitusasiassa. Rikosasiaa ja siihen liittyvää vahingonkorvausasiaa oli käsitelty yleisessä tuomioistuimessa, mutta syyte tekijäksi epäiltyä vastaan oli hylätty. Kyse myös avustajan tarpeesta oikeusavun hakijan henkilöstä johtuvien syiden perusteella sekä oikeusapupäätöksen perustamisesta siihen, miten yksityinen avustaja on avustajantehtäväänsä hoitanut.

Esitiedot

A oli oikeusaputoimistoon toimittamallaan 5.4.2004 päivätyllä hakemuksella hakenut oikeusapua taannehtivasti 19.1.2004 lähtien koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa oli kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen Valtiokonttorin antamasta päätöksestä rikosvahinkokorvausasiassa. A oli pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrättäisiin oikeustieteen kandidaatti B.

A oli oikeusaputoimistoon 6.4.2004 saapuneessa kirjelmässä ilmoittanut, ettei hän pysty ilman avustajaa oikeusturvansa vaarantumatta valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa. Valtiokonttori on riitauttanut vammojen syntymekanismin, ja esiin astuu paitsi oikeudellisen myös lääketieteellisen arvioinnin tarve.

Oikeusaputoimisto oli myöntänyt oikeusapua taannehtivasti 19.1.2004 lukien. Avustajaa ei A:lle ollut määrätty, koska hakijalla ei ollut oikeudellisen asiantuntijan tarvetta, koska hakija kykenisi itsekin valittamaan Valtiokonttorin päätöksestä vakuutusoikeuteen ottaen huomioon, että vakuutusoikeudella on hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaan velvollisuus huolehtia asian selvittämisestä. Hakijan avustajaksi ehdotettu ei ollut valituksessa esittänyt mitään muuta näyttöä, kuin esitutkintapöytäkirjan liitteineen ja pahoinpitelyasiaa koskevan käräjäoikeuden tuomion, jotka asiakirjat vakuutusoikeudella olisi muutenkin asiaa ratkaistaessaan käytössään.

Ratkaisupyyntö

A teki ratkaisupyynnön, minkä oikeusaputoimisto 15.4.2004 siirsi vakuutusoikeuden ratkaistavaksi.

Vaatimukset vakuutusoikeudessa

A vaati oikeustieteen kandidaatti B:n määräämistä avustajakseen 19.1.2004 lukien. A viittasi oikeusaputoimistolle toimittamiinsa 10.12.1997, 2.3.1998 ja 27.5.1998 päivättyihin lääkärinlausuntoihin, joista käy ilmi jo pelkästään hänen kognitiivisen tasonsa antavan aihetta avustajan määräämiseen. A ilmoitti luku- ja kirjoitustaitonsa olevan ala-arvoisen.

A katsoi, ettei hän pysty ilman avustajaa oikeusturvansa vaarantumatta valvomaan etuaan ja oikeuttaan. Valtiokonttori on riitauttanut hänen vammojensa syntymekanismin, ja esiin astuu paitsi oikeudellisen myös lääketieteellisen arvioinnin tarve.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 13.9.2004

Oikeusaputoimiston 7.4.2004 antamaa oikeusapupäätöstä muutetaan ja A:n avustajaksi määrätään oikeustieteen kandidaatti B 19.1.2004 lukien.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan oikeusavun myöntämisen yleisenä edellytyksenä on taloudellisten kriteerien ohella oikeusavustajan tarve. Avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa.

A on Valtiokonttorille 26.5.2003 toimittamallaan hakemuksella vaatinut 28.10.2002 tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena hänelle aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamista. Korvaushakemukseen on muun ohessa liitetty käräjäoikeuden 14.5.2003 päivätty tuomio, jonka mukaan syyte törkeästä pahoinpitelystä, tekoaika 27. - 28.10.2002, Y:tä vastaan on hylätty, koska ei ole selvitetty, että Y olisi aiheuttanut A:lle lääkärintodistuksesta ja valokuvista ilmenevät vammat.

Valtiokonttori on 15.1.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n rikosvahinkolain mukaista henkilövahinkoa koskeneen korvaushakemuksen, koska ei ole osoitettu, että A:lla todetut vammat johtuisivat pahoinpitelystä tai että hän muutoinkaan olisi joutunut rikoksen kohteeksi. Päätöksen perusteluissa on lisäksi todettu A:n vammojen olevan senlaatuisia, että ne ovat saattaneet syntyä rikoksen kautta mutta toisaalta ne ovat voineet aiheutua muullakin tavoin eikä rikoksen tapahtumisesta ole esitetty riittävää näyttöä.

Muutoksenhakemuksessa Valtiokonttorin rikosvahinkolain mukaisessa korvausasiassa antamaan päätökseen on siis kysymys siitä, onko A joutunut rikoksen kohteeksi.

Rikosvahinkolain mukaista korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemukseen on liitettävä muun ohessa asian tuomioistuinkäsittelyssä syntyneet pöytäkirjat taikka, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, esitutkintapöytäkirjat, tai jollei niitä ole laadittu, muu luotettava selvitys tapahtumasta sekä selvitys vahingosta ja muu tarpeellinen näyttö. Valtiokonttori on korvaushakemusta ratkaistaessa sidottu tuomioistuimen rikosasiassa antamaan rikosoikeudelliseen ratkaisuun.

Rikosvahinkokorvauksen hakijalle rikoksen seurauksena aiheutuneiden henkilövahinkojen korvattavuuden määrän arviointi perustuu yleensä asian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä esitettyyn asiakirja-aineistoon ja lääketieteelliseen selvitykseen. Tuomioistuinkäsittely ja rikosperusteinen vahingonkorvaustuomio muodostavat perustan rikosvahinkolain mukaisen korvattavuuden arvioinnille, vaikka Valtiokonttori ei ole korvauksen määrän osalta sidottu tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun.

Asiassa, jota ei ole käsitelty tuomioistuimessa, joutuu rikosvahinkokorvauksen hakija esittämään selvitystä hänelle rikoksella aiheutuneiden vahinkojen lisäksi myös itse rikoksesta ja teon rikosoikeudelliseen arviointiin vaikuttavista seikoista. Tästä velvollisuudesta johtuen voidaan muun muassa korvattavuuden perustana olevan teon sekä korvattavuuden määrään vaikuttavien muiden seikkojen selvittämisen perusteella arvioida asian ratkaisemiseen lähtökohtaisesti sisältyvän tavanomaista rikosvahinkokorvausta koskevaa valitusasiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä.

A:n pahoinpitelyasiaa on käsitelty tuomioistuimessa, mutta syyte Y:tä vastaan on hylätty. Kun rikosasian tuomioistuinkäsittely ei ole johtanut langettavaan tuomioon, tuomioistuin ei ole ottanut kantaa teon rikosoikeudelliseen arviointiin. Myöskään korvauksen hakijan oikeutta rikoksen seurauksena aiheutuneen vahingon korvaamiseen vahingon aiheuttajalta ei ole tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu. Asian selvittämisvelvollisuuden kannalta arvioituna A:n valitusasia on rinnastettavissa edellä mainittuun asiaan, jota ei ole käsitelty tuomioistuimessa. Vakuutusoikeus katsoo, että A:n rikosvahinkolain mukaiseen valitusasiaan sisältyy tavanomaista rikosvahinkokorvausta koskevaa valitusasiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä, joiden selvittäminen edellyttää avustajan määräämistä.

Asiassa esitetyssä 27.5.1998 päivätyssä lääkärinlausunnossa todetaan A:lle suoritetun psykologisen tutkimuksen perusteella keskeisenä havaintona hänen kognitiivinen tasonsa (älykkyysosamäärä 67), joka vastaa lievästi kehitysvammaisen tasoa nykyisen tautiluokituksen mukaisesti. Lisäksi lausunnossa on todettu A:n ikään nähden huomattava muistin heikkous sekä erityisongelmana jonkinasteinen luki-häiriö. Vakuutusoikeus katsoo, että sanottujen A:n henkilöstä johtuvien syiden perusteella avustajan määräämistä voidaan pitää ilmeisen tarpeellisena.

Avustajan tarvetta arvioitaessa huomiota ei tule kiinnittää siihen, miten avustajaksi ehdotettu on asiaa hoitanut. Pääasiaa käsittelevä tuomioistuin ottaa huomioon avustajan työn laadun ja laajuuden avustajan tehtävän päätyttyä vahvistaessaan hänelle valtion varoista maksettavaa kohtuullista palkkiota. Oikeusaputoimiston ei olisi siten tullut jättää mainitsemillaan perusteilla määräämättä A:lle avustajaa.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, ettei A kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa eli valittamaan Valtiokonttorin päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Lainkohdat

Oikeusapulaki 1 § ja 18 §

Osasto