Legislator Case Law & Legislation
VakO 18.10.2004/3522:2003 AI generated

Insurance court awarded permanent damage compensation for criminal injury despite administrative classification mismatch, rejecting oral hearing request due to clear facts.

Case Number VakO 18.10.2004/3522:2003
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The insurance court awarded compensation for permanent damage and harm caused by a criminal assault, overturning the State Office's denial. Although the State Office relied on a specific administrative classification that did not strictly match the plaintiff's symptoms, the court recognized the condition as a permanent, unpleasant symptom resulting from physical injury. The court rejected the request for an oral hearing because the material facts were undisputed and the compensation amount could be reasonably determined based on established practice.

Legislator headnote

AI generated

Rikosvahinkolain 5 § 1 mom.; Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.; Hallintolainkäyttölaki 38 §: Compensation for permanent damage and harm is granted when the injury causes lasting physical or psychological suffering, even if it does not fit the strict administrative classification; oral hearings are unnecessary when facts are clear and established practice suffices for valuation.

Keywords

AI generated
permanent damage compensation criminal injury claim administrative classification oral hearing waiver established practice valuation

Cited Legislation

AI generated
Rikosvahinkolaki 5 § 1 mom.
Rikosvahinkolaki 5 § 1 mom.
Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.
Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.
Hallintolainkäyttölaki 38 §
Hallintolainkäyttölaki 38 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Vakuutusoikeus korvasi A:lle rikoksella aiheutetun pysyvän vian ja haitan, vaikkei kyseessä varsinaisesti ollut sellainen toiminnanvajaus, jollaista sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksesta antamassa päätöksessä pysyvällä vialla ja haitalla tarkoitetaan. Vakuutusoikeus katsoi, että kyseessä kuitenkin oli elimellisestä vauriosta johtuva pysyvä, epämiellyttävänä tuntemuksena ilmenevä oire. Vakuutusoikeus piti kohtuuttomana sitä, että rikoksella A:lle aiheutettu elimellisestä vauriosta johtuva pysyvän vian ja haitan kaltainen elinikäinen haitta jäisi kokonaan korvaamatta, jonka johdosta pysyvästä viasta ja haitasta tuli myöntää A:lle rikosvahinkolain perusteella korvaus.

Vakuutusoikeus hylkäsi asiassa suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen, koska pysyvän vian ja haitan korvauksen suuruuteen vaikuttavista tosiseikoista ei ollut epäselvyyttä. Tämän jälkeen kysymys oli enää siitä, mikä on rikosvahinkolain nojalla pysyvästä viasta ja haitasta myönnettävän korvauksen kohtuullinen määrä. Korvauksen kohtuullisen määrän arviointi perustuu suurelta osin vakiintuneeseen korvauskäytäntöön, jonka tuntemus kuuluu vakuutusoikeuden viran puolesta edellytettävän kokemusperäisen tietämyksen piiriin. Täsmällisen korvausmäärän määrittämiseksi suullisen käsittelyn toimittaminen ei siten asiassa ollut tarpeen. Myöskään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ei tätä edellyttänyt.

Esitiedot

A oli joutunut törkeän pahoinpitelyn uhriksi 13.5.2000. A haki korvausta Valtiokonttorilta pysyvästä viasta ja haitasta rikosvahinkolain nojalla. A viittasi lääkärinlausuntoihin ja kertoi oikean poskensa rikoksen johdosta olevan kylmänarka, jolloin siitä häviää tunto. Lisäksi pidemmän rasituksen jälkeen oikean posken seudussa on kipua.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi pysyvää vikaa ja haittaa koskevan korvausvaatimuksen, koska ei oltu osoitettu, että A:lle olisi ko. rikoksen johdosta aiheutunut rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa pysyvää vikaa tai haittaa. Pysyvän vian ja haitan arviointi perustui sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki korvausta vakuutusoikeudessa pysyvästä viasta ja haitasta 6.500 euroa siten kuin käräjäoikeus ja hovioikeus oli määrännyt rikoksen tekijän hänelle korvaamaan. A kertoi korvauksen perusteen tulleen tutkituksi mahdollisimman arvovaltaisesti erillisessä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä parhaaseen mahdolliseen lääketieteelliseen asiaintuntemukseen nojautuen. Neurologian erikoislääkäri B:tä oli myös kuultu oikeudessa henkilökohtaisesti.

Jos vakuutusoikeus ei katso voivansa ratkaista asiaa A:n eduksi jo kirjallisen materiaalin perusteella, A vaatii suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa. Suullisessa käsittelyssä kuultaisiin todistajana neurologian erikoislääkäri B:tä ja A:ta itseään todistelutarkoituksessa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin pysyvän vian ja haitan korvattavuuden osalta ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle rikoksella aiheutetusta pysyvästä viasta ja haitasta 1.800 euroa. Valitus enemmälti hylättiin. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Haittaluokka:

Vakuutusoikeus, joka rikosvahinkolain 14 §:n 1 momentin nojalla ei ole sidoksissa yleisen tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun, on pysyvää vikaa ja haittaa koskevaa korvausta arvioidessaan tukeutunut soveltuvin osin sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta ja liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin.

Suullinen käsittely:

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan vakuutusoikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 5 § 1 mom.

Vakuutusoikeuslaki 16 § 1 mom.

Hallintolainkäyttölaki 38 §

Osasto