Finnish Insurance Court allows sibling's claim for grief compensation under strict proximity presumption.

Kysymys rikosvahinkolain nojalla surmansa saaneen läheiselle suoritettavasta korvauksesta kuolemantapauksen aiheuttaman henkisen kärsimyksen johdosta. Surmansa saaneen B:n veli A katsottiin olevan surmansa saaneelle erityisen läheinen ja läheisyysolettaman tarkoittama henkilö, koska tätä kumoavaa näyttöä ei ollut esitetty. Korvauksen suorittamista koskevassa kohtuusharkinnassa ei annettu ratkaisevaa merkitystä sille, että B ei asunut kuollessaan A:n kanssa samassa taloudessa. Asia palautettiin Valtiokonttorille korvauksen suuruuden määrittämistä varten.

Esitiedot

A:n sisar B sai surmansa murhan johdosta 14.1.2001. A haki Valtiokonttorilta korvausta muun ohessa hänelle aiheutuneesta kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomion mukaisesti.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori hylkäsi A:n hakemuksen läheiselle aiheutuneen kärsimyksen osalta.

Valtiokonttorin perustelut

Rikosvahinkolain 6 a §:n mukaan surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Mainitun lainkohdan mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muilla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Korvausta tuomitaan maksettavaksi, jos se harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu ja muut seikat.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä mainitaan korvaukseen oikeutettuina läheisinä surmansa saaneen vanhemmat, lapset ja aviopuoliso, mutta ei sisaruksia. Lain esitöissä (HE 116/1998 vp.) todetaan, että pykälässä mainittuihin verrattavia erityisen läheisiä henkilöitä voivat olla ainakin surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa elänyt avopuoliso, sekä kasvattilapsi- ja vanhemmat.

Korvauksen myöntämistä harkittaessa yksi keskeinen huomioon otettava seikka on surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys. Tätä ei arvioida pelkästään avio-tai sukulaissuhteen perusteella. Olennaista on se, onko surmansa saaneen ja korvausta vaativan välillä tosiasiassa ollut yhteenkuuluvuus- tai riippuvuussuhde. Tätä voi osoittaa esimerkiksi yhteisessä taloudessa asuminen. Myös hakijan ja surmansa saaneen iällä sekä elämäntilanteella on merkitystä suhteen läheisyyttä arvioitaessa. Esitöiden mukaan kohtuuttomana ei voida pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomita maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä.

A on surmansa saaneen täysi-ikäinen veli eikä hän ole rikoksen tapahtuma-aikana asunut surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa.

Kohtuuharkinnassa on otettava huomioon myös kuoleman aiheuttaneen teon laatu. Lain esitöissä korvauksen suorittamista puoltavana seikkana mainitaan se, että tekotapa on ollut poikkeuksellisen raaka ja uhrin ihmisarvoa alentava. Surmattu on esimerkiksi välittömästi ennen kuolemaansa saattanut joutua pitkäaikaisen väkivallan kohteeksi.

Surmansa saaneen ja korvausta vaativan suhteen läheisyyden ja teon laadun lisäksi kohtuusharkinnassa otetaan on otettava huomioon muut olosuhteet. Lain esitöissä tällaisina muina olosuhteina mainitaan läheisen läsnäolo surmaamishetkellä sekä surmaamisen tapahtuminen surmansa saaneen ja korvausta vaativan yhteisessä kodissa. Valtiokonttorin näkemyksen mukaan tällaisia seikkoja ei nyt käsiteltävässä tapauksessa ole tullut esille.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyty korvausvaatimuksen perusteena olevassa asiassa ja hylkää läheisen kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan korvausvaatimuksen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati korvausta kuolemantapauksen johdosta läheiselle aiheutuneesta kärsimyksestä. A kertoi, että hänen välinsä sisareensa olivat olleet hyvät ja heidän välisensä suhde oli ollut läheinen. A katsoi, että yhteenkuuluvuus- ja riippuvuussuhteeksi kuvattu korvauksen edellytys täyttyy. Asian arvioinnissa tuli A:n mukaan ottaa vielä huomioon poikkeuksellisen raaka surmatapa sekä hänen osallistumisensa tapahtuman välittömään jälkiselvittelyyn.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä muutettiin ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Asia palautettiin Valtiokonttorille korvauksen suuruuden määrittämistä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 6 a §:n 1 momentin mukaan surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n esitöiden (HE 116/98) mukaan kärsimyskorvauksen tuomitseminen perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Läheisen kärsimystä korvattaessa on surmansa saaneen ja korvausta hakevan suhteen läheisyydellä merkitystä kahdessa suhteessa. Korvaus voi ylipäänsä tulla suoritettavaksi vain silloin, kun suhteen voidaan arvioida olleen erittäin läheinen (läheisyysolettama). Toisaalta suhteen läheisyydellä on merkitystä tapauskohtaisessa kohtuusharkinnassa arvioitaessa, voidaanko korvauksen suorittamista pitää yksittäistapauksessa kohtuullisena, eli kohtuusharkinta suoritetaan myös silloin, kun korvauksen hakijana on surmansa saaneen erityisen läheinen henkilö.

A on surmansa saaneen B:n veli. Hänet on B:n ja A:n välisestä suhteesta esitetyn selvityksen perusteella katsottava läheisyysolettaman mukaiseksi ja vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä mainittuihin henkilöihin rinnastettavaksi, surmansa saaneelle erityisen läheiseksi henkilöksi, koska läheisyysolettaman kumoavaa näyttöä ei asiassa ole esitetty. Tämän lisäksi asiassa on arvioitava, onko korvauksen suorittamista pidettävä tässä tapauksessa kohtuullisena.

A on kertonut, että hänellä ja surmansa saaneella B:llä oli saman ikäisiä lapsia ja että he olivat osaltaan tämänkin johdosta olleet keskenään paljon tekemisissä. A:n ja B:n ikäero on ollut vähäinen, minkä johdosta he ovat olleet jo lapsuudesta lähtien paljon tekemisissä toistensa kanssa. A on myös ottanut B kuoleman jälkeen huolehtiakseen A:n lapsista, minkä osaltaan voidaan katsoa osoittavan A:n ja B:n välisen suhteen kiinteyttä. Lisäksi A on kertonut osallistuneensa surmatyön jälkeisen tilanteen selvittelyyn niin pian kuin mahdollista. Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden johdosta mainittuja seikkoja olisi syytä epäillä.

Ottaen lisäksi huomioon, että kuoleman aiheuttaneen rikoksen tekotapaa on pidettävä poikkeuksellisen raakana ja siis sellaisena, että se on ollut omiaan aiheuttamaan surmansa saaneen veljelle erityistä kärsimystä, ei yksin se seikka, että B ei kuollessaan asunut A:n kanssa samassa taloudessa, ole korvausharkinnassa ratkaisevaa. Vakuutusoikeus on ottanut edellä mainitut seikat ja muut olosuhteet huomioon asiaa harkitessaan ja katsoo, että A:lla on oikeus rikosvahinkolain mukaiseen korvaukseen B:n kuoleman johdosta.

Lainkohta

Rikosvahinkolaki 6 a §

Osasto