Occupational disease claim dismissed as repetitive work was not one-sided and conditions improved over time.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court dismissed the claimant's appeal against the Accident Board's decision to deny occupational disease compensation for right elbow tendonitis. The claimant argued that his repetitive, heavy lifting work constituted one-sided repetitive motion, yet the Board found the tasks were not sufficiently one-sided or repetitive to meet the legal threshold. The court upheld the Board's ruling, noting that equipment improvements over seven years reduced physical strain and that the medical condition lacked a direct causal link to the work environment.
Legislator headnote
AI generatedAmmattitautilaki 1 § 1 momentti; Ammattitautilaki 1 § 2 momentti; Ammattitautilain asetus 4 §:n 2 kohta: A work-related injury or illness is compensable as an occupational disease if it is substantially aggravated by work, provided the work involves repetitive and one-sided movements or unusual motions; mere repetition of heavy tasks without one-sidedness or deterioration of conditions does not establish a causal link.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedFull text
Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n työtä voitu pitää työliikkeiden toistuvuuden tai yksipuolisuuden osalta liukuhihnatyötä vastaavana, vaikkakin työliikkeet epäilemättä olivat raskaita ja toistuivat useita kertoja päivässä. A:n työssä ei myöskään ennen kipeytymistä ollut tapahtunut olennaista muutosta. A:lla ei siten ollut oikean kyynärvarren kiputilan ja oireilun johdosta oikeutta tapaturmakorvaukseen, eikä kysymyksessä myöskään ollut jo olemassa olevan sairauden olennainen paheneminen työn johdosta.
Esitiedot
A toimii yksityisyrittäjänä kiinteistöalalla. Hänen työhönsä kuuluu muun muassa raskaiden letkujen nostelua, siirtoa, vetoa ja viemärikameran laskemista kaivoihin. A:n selvityksen mukaan hän on tehnyt kyseessä olevaa työtä 7-8 vuoden ajan ja että työliikkeet toistuvat koko työteon ajan noin viisi tuntia päivässä. Loput työajasta kuluu auton siirtoon ynnä muuhun. A:n mukaan työ on raskasta, mutta se on vuosien mittaan helpottunut, koska laitteet ovat kehittyneempiä ja samalla kevyempiä.
A hakeutui lääkärin vastaanotolle oikean kyynärpään kiputilan johdosta. A oli arvellut kipeytymisen johtuneen työtehtävistään ja pahentuneen työtehtävissä keväällä 2001. A:lla oli todettu olkaluun ulomman sivunastan tulehdus ja hänelle on määrätty sairauslomaa. Sittemmin A:lla oli todettu oikean kyynärvarren lihasaitio-oireyhtymä.
Vakuutuslaitos antoi asiassa päätöksen, jossa se totesi saamansa selvityksen perusteella, että A:lla todettu oikean olkaluun sivunastan tulehdus ei ole ammattitautilain ja -asetuksen tarkoittama sairaus, eikä vakuutuslaitos korvaa sitä ammattitautina.
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta ja vaati kyynärpäänsä kipeytymisen korvaamista ammattitautina. A kertoi, että hänen työssään on lukuisia toistuvia ja outoja liikkeitä ja kaikissa liikkeissä hän käyttää käsiään sekä suurimassa osassa myös runsaassa määrin voimaa.
Tapaturmalautakunnan ratkaisu
Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Tapaturmalautakunnan perustelut
Ammattitautilain (1343/88) 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä.
Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan 1 §:n 2 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta.
Ammattitautiasetuksen (1347/88) 4 §:n mukaan ammattitautilain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettu jännetupentulehdus ja olkaluun sivunastan tulehdus korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos se on aiheutunut tavan takaa toistuvan ja yksipuolisen taikka työntekijälle oudon liikkeen suorittamisesta.
A työskentelee kiinteistöalan yrittäjänä omassa yrityksessään ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa raskaiden letkujen nostelua, siirtoa, vetoa ja viemärikameran laskemista kaivoihin. A:n selvityksen ja valituskirjelmässä antaman työkuvauksen perusteella kyseessä ei ole yksipuolinen toistotyö.
Lääketieteellisen kokemuksen mukaan lihasaitio-oireyhtymän syntyyn vaikuttavat yleensä rakenteelliset seikat. Jotta kyseinen lihasaitio-oireyhtymä voitaisiin katsoa työstä johtuvaksi, se vaatisi poikkeuksellisen raskaat olosuhteet. A on antamassaan selvityksessä ilmoittanut töidensä päinvastoin vuosien mittaan laitteiden kehittymisen myötä keventyneen. Kyseisten selvitysten perusteella A:n oikean kyynärvarren lihasaitio-oireyhtymä ei ole syy-yhteydessä hänen työhönsä eikä työ ole myöskään olennaisesti pahentanut todennäköisesti rakenteellisperäistä sairautta siten, että A:lla sen johdosta olisi oikeus tapaturmakorvaukseen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja viitaten aiemmin esittämäänsä vaati, että oikean käden kyynärpään kipeytyminen korvataan ammattitautina. A korosti, että vaikka hän on maininnut töiden keventyneen, ei se tarkoita sitä, että työ olisi kevyttä eikä näin ollen voisi aiheuttaa rasitusta. Edelleen A totesi, ettei käsi ole missään vaiheessa ollut terve ja hän onkin kääntynyt uudelleen lääkärin puoleen, joka oli määrännyt kiireelliset tutkimukset.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tapaturmalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Tapaturmalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut sovellettujen säännösten ja oikeuskäytännön osalta.
Lainkohdat
Tapaturmavakuutuslaki, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2003 saakka
Ammattitautilaki ja -asetus, sellaisina kuin ne olivat voimassa 1.1.2003 saakka
Osasto