Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
VakO 23.10.2003/8610:2002 AI generated

Insurance court held that the cap on lump-sum compensation does not apply to recurring payments for income loss.

Case Number VakO 23.10.2003/8610:2002
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Insurance Court overturned the State Office's decision to cap compensation for lost wages at a statutory maximum. The State Office had denied further payments after previous awards totaled 44,329 euros, arguing the 47,934 euro limit applied to all compensation from the incident. The court ruled that the legislative history explicitly excludes recurring payments for income or support loss from this cap, allowing the claimant to receive additional amounts based on actual income reduction.

Legislator headnote

AI generated

Rikosvahinkolain 7 §; Rikosvahinkolain 3 §: The statutory maximum limit for lump-sum compensation for personal injury does not apply to recurring payments made for the reduction of income or loss of support obligations.

Keywords

AI generated
criminal damage compensation lump sum cap lost wages recurring payments income reduction statutory maximum State Office decision

Cited Legislation

AI generated
Rikosvahinkolaki 7 §
AI generated
insurance_2004_2852-2003
Insurance court allowed loss of income claim for a business owner injured by a crime under the Criminal Damage Act.
insurance_2004_4589-2002
Insurance court allows loss of income claim for self-employed business owner injured by crime under Criminal Damage Act.
insurance_2015_6258-2012
Court allows loss of earnings claim based on 365 calendar days instead of 360 working days per year.
insurance_2007_3255-2006
Insurance court allows minor's lost earnings claim based on proven future career plans and vocational training.
insurance_2007_3070-2006
Insurance court allows crime victim's lost earnings claim after permanent disability despite employer's termination.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Rikosvahinkolain 7 §:n mukaan henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan kertakorvauksen yläraja ei koske tulojen tai elatuksen vähentymisestä tai elatusvelvollisuuden menetyksestä toistuvina suorituksina maksettavia korvauksia.

Esitiedot

A haki 4.8.2000 tehdyn rikoksen johdosta korvausta työansion menetyksestä ajalta 16.2.-31.12.2002.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori korvasi A:lle työansion menetyksen ajalta 16.2.-10.4.2002.

Valtiokonttorin perustelut

Valtiokonttori oli jo aiemmin asiassa myöntänyt A:lle kertakorvausta yhteensä 44.329,46 euroa. Koska rikosvahinkolain 7 §:n mukainen enimmäiskertakorvaus on 47.934 euroa, työansion menetyksen korvausvaatimuksesta on hyväksytty 3.604,54 euroa rikosvahinkolain 7 §:n mukaisena enimmäiskorvauksena.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A on hakenut korvausta työansion menetyksestä kokonaisuudessaan ajalta 16.2.-31.12.2002.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös on kumottiin ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle rikosvahinkolain nojalla korvausta työansion menetyksestä myös 10.4.2002 jälkeiseltä ajalta, mikäli hänen tulonsa ovat edellä mainitun ajankohdan jälkeen vähentyneet 4.8.2000 tehdyn rikoksen johdosta.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 7 §:n mukaan henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettava kertakorvaus ei, 3 §:n nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 47.934 suurempi.

Valtiokonttori on valituksenalaisella päätöksellään katsonut, että rikosvahinkolain 7 §:ssä säädetty samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan kertakorvauksen enimmäismäärä koskee myös tulojen ja elatuksen vähentymisestä maksettavaa korvausta. Valtiokonttori on jo aikaisemmin maksanut A:lle saman rikoksen perusteella korvauksia yhteensä 44.329,46 euroa. Tämän vuoksi Valtiokonttori on korvannut valituksenalaisella päätöksellä A:lle vaaditusta työansion menetyksestä enää vain 3.604,54 euroa. Valtiokonttori on hylännyt A:n työansion menetystä koskevan korvausvaatimuksen enemmälti sillä perusteella, että hänelle oli jo suoritettu korvausta rikosvahinkolain 7 §:ssä säädetyn enimmäismäärän mukaisesti.

Hallituksen esityksessä (935/1973) rikosvahinkolain 7 §:n kohdalla mainitaan, että henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan kertakorvauksen yläraja ei koske tulojen tai elatuksen vähentymisestä tai elatusvelvollisen menetyksestä toistuvina suorituksina maksettavia korvauksia. Hallituksen esityksessä todetaan myös, että jatkuvan korvauksen saajan kannalta olisi myös erittäin kohtuutonta, jos korvauksen suorittaminen korvausvelvollisuuden kestäessä yhtäkkiä voitaisiin lopettaa vain siitä syystä, että korvauksien yhteismäärä on saavuttanut laissa asetetun ylärajan.

Työansion menetyksen kestoa on vaikea arvioida etukäteen, koska vammojen parantumisen ajankohtaa ei voida useassa tapauksessa lääketieteellisesti ennalta määrittää tarkasti. Tästä syystä työansion menetyksen korvaamisesta voidaan joutua antamaan useampi korvauspäätös. Ottaen huomioon työansion menetyksestä johtuvan korvauksen luonne, hallituksen esityksessä henkilövahingon kärsineen kertakorvauksesta mainittu sekä rikosvahinkolain 7 §:n sanamuoto, vakuutusoikeus katsoo, ettei rikosvahinkolain 7 §:ssä säädetty korvauksen enimmäismäärä koske tulojen ja elatuksen vähentymisen perusteella suoritettavaa korvausta. Tulojen ja elatuksen vähentymisen korvauksen enimmäismäärä on säädetty vain rikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin 2-kohdassa. Näin ollen A:lta ei olisi tullut evätä korvausta työansion menetyksestä sillä perusteella, että henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettavan kertakorvauksen laissa mainittu 47.934 euron yläraja tulisi ylittymään.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 7 §

Osasto