Insurance court denied compensation for diabetic foot infection caused by minor injury, ruling medical causation required.

Vakuutusoikeus totesi, ettei pelkästään ajallinen syy-yhteys tapaturman ja todettujen vammojen välillä ole riittävä korvausperuste, vaan asiaa on arvioitava myös lääketieteellisen tietämyksen perusteella. Vakuutusoikeus katsoi, että lääketieteellisen tietämyksen perusteella pääasiallisena syynä A:n vasemman isovarpaan luutulehdukseen ja alkavaan kudoskuolioon on pidettävä hänen sairastamaansa sokeritautiin liittyvää verenkiertosairautta. A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen 27.5.2001 sattuneen tapaturman johdosta, eikä tapaturman myöskään voitu katsoa olennaisesti pahentaneen A:n sairautta. Vakuutusoikeus katsoi myös, ettei suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa ollut tarpeen.

Esitiedot

Tapaturmailmoituksen mukaan A oli 27.5.2001 vapaa-ajalla kolhaissut vasemman isovarpaan kärjen, minkä seurauksena varpaan iho oli vaurioitunut. A oli ollut seuraavana päivänä puhelimitse yhteydessä lääkäriin ja ensimmäinen käynti lääkärin vastaanotolla oli ollut 2.6.2001. A:lla oli todettu haavauma ja tulehdus vasemmassa isovarpaassa ja hoidoksi oli määrätty suihkuttelua, antibioottikuuri sekä kipulääkitys. Märkivän isovarpaan johdosta A oli saanut lähetteen 19.6.2001 keskussairaalaan. Sairauskertomuksen 25.6.2001 mukaan A on sairastanut sokeritautia muutaman vuoden ajan ja nyt ilman suurta traumaa vasemman ukkovarpaan kärki oli infektoitunut. Isovarpaassa oli todettu luutulehdus sekä alkava kudoskuolio. A:lle oli määrätty sairauslomaa eri todistuksilla ajalle 2.6. - 30.9.2001.

A haki vakuutuslaitokselta korvausta tapaturmavakuutuslain 57 §:n mukaisesta yrittäjien vapaaehtoisesta työ- ja vapaa-ajan vakuutuksesta.

Vakuutuslaitos ilmoitti 5.12.2001 antamallaan päätöksellään, ettei A:lle makseta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta. Vakuutuslaitos totesi, että saatujen lääketieteellisten selvitysten perusteella A:lla todettu vasemman isovarpaan luutulehdus ja alkava kudoskuolio eivät johdu 27.5.2001 saadusta kolhaisuvammasta, vaan sokeritaudin aiheuttamasta lisäsairaudesta.

A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen tapaturmalautakunnalta katsoen, että vamma ja sen seuraukset ovat aiheutuneet vapaa-ajan tapaturmasta.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturmalautakunnan perustelut

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta.

Kun ratkaistaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, perustuu syy-yhteyden harkinta oikeuskäytännössä ensisijaisesti lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista sekä tältä pohjalta tehtävään todennäköisyysarvioon. Syy-yhteyden hyväksyminen edellyttää, että syy-seuraussuhde tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen.

Tapaturman seurauksena korvataan 4 §:n 4 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden paheneminen, kun pahenemista voidaan pitää olennaisena ja todennäköisesti tapaturmasta aiheutuneena.

Tosiseikat ja johtopäätökset

A sairastaa diabetestä. Hän on 27.5.2001 kolhaissut vasemman isovarpaan kärjen, minkä seurauksena iho on vaurioitunut. Sittemmin hänellä on todettu vasemman isovarpaan luutulehdus ja alkava kudoskuolio.

Tapaturmalautakunta katsoi, että työkyvyttömyys ja sairaanhoidon tarve 2.6.2001 alkaen eivät johdu 27.5.2001 isovarpaan kolhaisuvammasta, vaan ratkaisevassa osassa on A:n sairastama diabetes. Vahinkotapahtuma ei myöskään ole olennaisesti pahentanut A:n sairautta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati korvausten maksamista hänen alkuperäisen hakemuksensa mukaisesti. A totesi, että muutoksenhakemukseen liittyvä vamma on johtunut tapaturmasta, vasemman jalan varpaan kolhiintumisesta. Pitkäaikaissairaudet, kuten tässä tapauksessa diabetes, saattavat vaikeuttaa vamman paranemista, mutta tapaturmavakuutus koskee myös pitkäaikaissairauksia sairastavia vakuutuksenottajia.

A totesi vakuutusoikeudelle antamassa selityksessään muun muassa, etteivät vakuutuslaitos tai tapaturmalautakunta ole missään vaiheessa selvittäneet tapaturman voimakkuutta tai ensikäden tietoja vammasta. A totesi, että lisätietoja voi tarvittaessa antaa todistaja B, joka on 28.5.2001 nähnyt vamman. Lisäksi A on totesi, että hän on 29.5.2001 saanut vamman hoito-ohjeet lääkäriltään puhelimitse, koska matkan johdosta lääkärissäkäynti ei ollut mahdollista ja että 2.6.2001 lääkärissäkäynnillä oli keskitytty vamman hoitamiseen, ei vamman syntyyn. Edelleen A totesi, että vakuutuslaitoksen ja tapaturmalautakunnan päätösten perustelut, jotka perustuvat yleiseen lääketieteelliseen kokemukseen ja todennäköisyysarvioon, loukkaavat hänen perusoikeuksiaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut.

Lisäksi vakuutusoikeus toteaa seuraavaa:

A on esittänyt, että vamman laadusta voi tarvittaessa antaa lisätietoja todistaja B. Hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaan vakuutusoikeus voi asian selvittämiseksi järjestää tarvittaessa suullisen käsittelyn. Saman lain 38 §:n mukaan vakuutusoikeuden on järjestettävä suullinen käsittely, mikäli asianosainen sitä pyytää. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Vakuutusoikeus toteaa, että A:n asiassa on kysymys lääketieteellisen selvityksen ja lääketieteellisen kokemuksen perusteella ratkaistavasta asiasta. Tähän nähden ja koska B ei ole nähnyt kyseessä olevaa tapaturmaa, vakuutusoikeus katsoo, ettei B:n suullisella kuulemisella ole todennäköisesti saatavissa asiaan vaikuttavaa selvitystä, eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole siten tarpeellista.

Edelleen vakuutusoikeus toteaa, että tapaturmavakuutuslain perusteella maksettavat korvaukset korvaavat vain työtapaturmasta, tässä tapauksessa siis vapaa-ajalla sattuneesta tapaturmavakuutuslain nojalla vakuutetusta tapaturmasta, aiheutuvan työkyvyttömyyden ja sairaanhoidontarpeen. Näin ollen yksittäistapauksissa joudutaan arvioimaan korvattavan vamman ja samanaikaisten, tapaturmasta riippumattomien, sairauksien vaikutusta työkyvyttömyyteen ja sairaanhoidon tarpeeseen sekä sitä onko tapaturma olennaisesti pahentanut työtapaturmasta riippumatonta jo olemassa olevaa sairautta.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki

Hallintolainkäyttölaki 37 § ja 38 §

Osasto