Insurance court allows mother's claim for daughter's death compensation despite separate households, citing relationship quality.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court overturned the State Office's decision denying compensation to a mother for her daughter's death, ruling that living separately did not negate their close relationship. While the State Office argued the mother and daughter did not share a household at the time of death, the court emphasized the daughter's frequent visits and continuous contact. Consequently, the court held that the statutory presumption of closeness between parent and child remained valid, entitling the mother to full compensation under the Criminal Damage Act.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 6 a § ja 14 § 1 mom.: The presumption of a particularly close relationship between a parent and child is rebuttable only by clear evidence of severed ties, and mere separation of households is insufficient to deny compensation when other factors indicate a strong bond.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys rikosvahinkolain nojalla surmansa saaneen läheiselle suoritettavasta korvauksesta kuolemantapauksen aiheuttaman kärsimyksen osalta. Vakuutusoikeus otti huomioon korvauksen hakijan ja surmansa saaneen suhteen läheisyyden, teon laadun sekä muut olosuhteet. Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n ja hänen tyttärensä B:n välistä läheisyysolettamaa kumoa se, ettei B enää asunut A:n kanssa samassa taloudessa. Kohtuusharkinnassa vakuutusoikeus ei antanut ratkaisevaa merkitystä sille, ettei B enää asunut samassa taloudessa A:n kanssa, vaan totesi, että A:lla oli oikeus rikosvahinkolain mukaiseen täysimääräiseen korvaukseen B:n kuoleman johdosta suhteen läheisyys, rikoksen poikkeuksellisen raaka tekotapa sekä muut olosuhteet huomioon ottaen.
Esitiedot
A:n tytär B sai surmansa murhan johdosta 1.1.2000. Asiaa käsiteltiin Turun käräjäoikeudessa. A haki Valtiokonttorilta korvausta muun muassa läheiselle aiheutuneesta kärsimyksestä Turun käräjäoikeuden tuomion mukaisesti.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi A:n vaatimuksen läheiselle aiheutuneen kärsimyksen osalta.
Valtiokonttorin perustelut
Korvauksen hakijana on surmansa saaneen äiti, joka ei ole rikoksen tapahtuma-aikana asunut surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa. Tämän vuoksi korvauksen hakijan ja surmansa saaneen välistä suhdetta ei läheisestä sukulaisuussuhteesta huolimatta voida pitää laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä.
Surmansa saaneen ja korvausta vaativan suhteen läheisyyden ja teon laadun lisäksi kohtuusharkinnassa on otettava huomioon muut olosuhteet. Lain esitöissä tällaisina muina olosuhteina mainitaan läheisen läsnäolo surmaamishetkellä sekä surmaamisen tapahtuminen surmansa saaneen ja korvausta vaativan yhteisessä kodissa. Tällaisia seikkoja ei ole tullut esille nyt käsiteltävässä asiassa.
Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen Valtiokonttori katsoi, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyty korvausvaatimuksen perusteena olevassa tapauksessa, joten vaatimus kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylätään.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että hänelle maksetaan valtion varoista korvausta läheiselle aiheutuneesta kärsimyksestä hänen hakemuksensa mukaisesti. A viittasi käräjäoikeuden asiassa antamaan tuomioon. Lisäksi A korosti hänen ja B:n läheisiä välejä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumottiin. Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle rikosvahinkolain mukainen enimmäismääräinen korvaus kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Asia palautettiin Valtiokonttorille vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain nojalla suoritetaan surmansa saaneen läheiselle korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Rikosvahinkolaissa on säädetty enimmäismäärä surmansa saaneen läheiselle suoritettavalle korvaukselle.
Valtiokonttori ja vakuutusoikeus eivät ole sidoksissa yleisen tuomioistuimen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla antamaan ratkaisuun ratkaistessaan surmansa saaneen läheiselle rikosvahinkolain nojalla suoritettavaa korvausta koskevaa asiaa.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ää sovellettaessa surmansa saaneen vanhempaa pidetään tavallisesti surmansa saaneelle erityisen läheisenä henkilönä. Mainittua vahingonkorvauslain säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 116/1998) mukaan vanhemman ja lapsen välisen suhteen läheisyydestä ei ole yleensä tarpeellista esittää erityistä näyttöä, mutta olettama suhteen erityisestä läheisyydestä voitaisiin kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei voida pitää erityisen läheisenä. Esimerkkinä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta koskevan läheisyysolettaman kumoamiseen yleensä riittävästä näytöstä hallituksen esityksessä on mainittu tilanne, jossa lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ole pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa.
B oli saanut surmansa 1.1.2000. Hän oli tuolloin 23-vuotias eikä enää asunut vanhempiensa luona. Hänen äitinsä A on vaatinut rikosvahinkolain nojalla korvausta tyttärensä kuoleman hänelle aiheuttamasta kärsimyksestä. A on vedonnut asiassa muun muassa hänen ja B:n välisen suhteen läheisyyteen. Hän on kertonut B:n muuttaneen pois lapsuudenkodistaan vuonna 1997 ja ehtineen siten asua omassa taloudessaan alle kolme vuotta. Hän on edelleen kertonut, että muuttamisensa jälkeenkin B oli vieraillut lapsuudenkodissaan viikoittain ja ollut muutenkin jatkuvasti yhteydessä vanhempiinsa.
Asiassa on esitetty läheisyysolettamaa kumoavana näyttönä A:n ja B:n asuminen eri talouksissa viimeksi mainitun saadessa surmansa. Vakuutusoikeuden arvion mukaan esitetty näyttö ei ole kuitenkaan riittävä ja A:ta on siis pidettävä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitettuna surmansa saaneelle erityisen läheisenä henkilönä.
Hallituksen esityksessä (HE 116/1998) on todettu, että kohtuusharkinnassa merkitystä voisi olla muun muassa sillä, onko korvausta vaativa asunut surmansa saaneen kanssa tämän kuolemaan saakka samassa taloudessa. Lisäksi siinä on todettu, että kohtuuttomana tuskin voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomittaisi maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä, jonka hänen vanhempansa väkivaltainen kuolema on hänelle aiheuttanut. Jos vanhemman ja lapsen suhde on ollut hyvin kiinteä, arvion on kuitenkin todettu voivan olla toinen.
Lainkohdat
Rikosvahinkolaki 6 a § ja 14 § 1 mom.
Osasto