Insurance court dismissed criminal injury claim due to insufficient evidence and victim's intoxication undermining credibility.

Vakuutusoikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty riittävää selvitystä siitä, että A olisi joutunut ilmoittamansa pahoinpitelyn uhriksi. A:n kertomuksen luotettavuutta oli vähentänyt hänen ilmeisen vahva päihtymyksen aste tapahtuma-aikana sekä se, ettei A ole itse muistanut ilmoitettua pahoinpitelyä välittömästi edeltäviä ja sen jälkeisiä tapahtumia. A:n päihtymyksen aste on ollut omiaan lisäämään sitä mahdollisuutta, että A:n vammat ovat voineet syntyä kaatuilun tai muun vastaavan vahingon, kuin rikoksen seurauksena.

Esitiedot

A haki korvausta Valtiokonttorilta ilmoittaen, että hänet oli 1.6.1998 pahoinpidelty.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Rikoksella aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa säädetään (rikosvahinkolaki 1 §).

Hakemus hylätään rikosvahinkolain 1 §:n nojalla, koska ei ole osoitettu, että A:lla todetut vammat johtuisivat pahoinpitelystä tai että hän muutoinkaan olisi joutunut rikoksen kohteeksi.

A:lla todetut vammat ovat senlaatuisia, että ne ovat saattaneet syntyä rikoksen kautta mutta toisaalta ne ovat voineet aiheutua muullakin tavoin eikä rikoksen tapahtumisesta ole esitetty riittävää näyttöä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati 1.6.1998 tapahtuneen rikoksen johdosta korvauksia rikosvahinkolain nojalla. A kertoo 1.6.1998 tapahtuneeksi ilmoittamastaan rikoksesta, että hänen muistikuvansa mukaan autossa oli laitettu ase A:n leuan alle ja tämän jälkeen hän oli kuullut kaksi pamahdusta. Todennäköisesti auton sisätiloissa oli A:n mukaan ammuttu, muttei kuitenkaan ilmeisesti siten, että laukaus olisi osunut häntä leukaan. Tämän jälkeen A oli heitetty liikkuvasta autosta ulos. Tapahtumien seurauksena hän oli saanut lääkärinlausunnosta ilmenevät vammat.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään. Äänestysratkaisu (2-1).

Vakuutusoikeuden perustelut

A:n hakemuksen mukaan hänet oli 1.6.1998 otettu väkisin autoon ja auton ollessa liikkeellä ammuttu kaksi laukausta hänen leukansa alta sekä tämän jälkeen heitetty ulos liikkuvasta autosta. Mahdollisia tekijöitä ei ole saatu selville.

Ilmoitetun tapahtumapaikan läheisyydessä asuvaa konstaapeli X:ää on kuultu suoritetussa esitutkinnassa todistajana. Hän on kertonut kuulleensa ilmoitettuna tapahtuma-aikana kotinsa sisätiloissa kaksi laukauksenkaltaista paukahdusta. Jälkimäisestä paukahduksesta muutaman minuutin kuluttua A oli ilmestynyt X:n ulko-ovelle ja kertonut tapahtuneesta. X oli myöhemmin samana päivänä tarkastanut A:n ilmoittaman tapahtumapaikan. Paikalla oli ollut havaittavissa ajoneuvon voimakkaat jarrutusjäljet sekä kääntymisjäljet. Tien oikealla puolella olevassa ojassa oli ollut tuoreita ihmisen jättämiä jälkiä ja tien penkassa jalanjälki, joka oli sopinut A:n jättämäksi, koska hänellä ei ollut kenkiä.

Konstaapeli X:n kertoma tukee vahvasti sitä, että A on ollut ilmoittamanaan tapahtuma-aikana matkustajana autossa, joka on jarruttanut ja poistunut paikalta ilman A:ta hänen jäätyään tapahtumapaikalle. Tapahtuma-aikana on ollut myös kuultavissa ääniä, jotka ovat voineet olla peräisin aseen laukaisemisesta. X:llä ei ole ollut kuitenkaan minkäänlaisia havaintoja siitä, mitä autossa oli tapahtunut ennen A:n poistumista siitä tai välittömästi sen jälkeen. X:n tekemät havainnot eivät edellytä tapahtunutta rikosta.

Poliisitutkinnan mukaan A oli ollut vahvasti päihtynyt. A:n mukaan hän oli alkanut korjata kovaa krapulaansa jo päivällä 1.6.1998. Lisäksi A on kertonut menettäneensä muistinsa niin, ettei hän ole muistanut autokyytiä välittömästi edeltäviä tapahtumia. Edelleen 2.6.1998 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A oli ollut tapahtuman jälkeisenä päivänä lääkärinvastaanotolla kohtalaisessa humalatilassa. A:n ilmeisen vahva päihtymyksen aste tapahtuma-aikana on omiaan vähentämään A:n kertomuksen luotettavuutta. Lisäksi se on omiaan lisäämään sitä mahdollisuutta, että A:n vammat ovat syntyneet pikemminkin kaatuilun tai muun vastaavanlaisen vahingon, kuin rikoksen seurauksena. A on voinut vahingoittua tapaturmaisesti poistuessaan häntä kuljettaneesta autosta.

Myös lääkärinlausunnosta ilmenevät A:lla todetut vammat ovat lääketieteellisen kokemuksen perusteella laadultaan sellaisia, että ne ovat voineet syntyä tapaturmaisesti ja nimenomaan sen kaltaisen tapaturmaisen vahingoittumisen seurauksena, jollaiselle voimakas päihtymystila on omiaan altistamaan. Lääkärinlausunnossa todetaan muun muassa, ettei A:lla ole todettu tuli- tai ruutijälkiä.

Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että A olisi joutunut ilmoittamansa rikoksen kohteeksi.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 1 § 1 mom.

Osasto

Äänestys

2 - 1