Work-related illness requires causal link, not just temporal connection, between job and injury for compensation.

Sairauden toteamiseen ammattitaudiksi ei riitä pelkästään ajallinen yhteys työrasituksen ja kipeytymisen välillä, vaan lisäksi edellytetään näiden välistä syy-yhteyttä.

Esitiedot

A oli työskennellyt pesulatyöntekijänä 12.3.2001 alkaen. Hänen molemmat ranteensa olivat kipeytyneet pikkuhiljaa työtä tehdessä toukokuussa 2001. A oli arvioinut kipeytymisen johtuneen ranteiden kokoaikaisesta liikkeestä työssä. A oli kertonut, että hänen työnsä käsittää hihojen ja lahkeiden kääntelyä, pesukoneen täyttöä ja tyhjennystä sekä vaatteiden viikkausta, lajittelua ja pussitusta. Viikkauksessa työliikkeet toistuvat noin 500 kertaa päivässä ja pussitus on fyysisesti rasittava työliike, koska siinä nostetaan noin 15 - 20 kiloa painavia säkkejä rullakkoon. A oli hakeutunut lääkäriin ranteiden kipeytymisen johdosta 5.7.2001.

Vakuutuslaitos ilmoitti antamassaan päätöksessään, ettei A:lle suoriteta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, koska hänen sairautensa ei ole tapaturman aiheuttama. Lisäksi vakuutuslaitos ilmoitti, ettei kysymyksessä ole myöskään tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin tarkoittama lyhyenä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana syntynyt työliikkeen aiheuttama lihaksen tai jänteen kipeytyminen, joka voidaan korvata erillisen asetuksen nojalla. Päätöksen mukaan A:n sairaus ei ole myöskään hänen työssään tavan takaa toistuvan ja yksipuolisen tai hänelle oudon työliikkeen aiheuttama sairaus, joka ammattitautilain 1 §:n mukaan on korvattava työn fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina. Vakuutuslaitos katsoi, että kysymyksessä on sairausperäinen kiputila, jota A:n työ ei ole myöskään olennaisesti pahentanut, joten korvausta ei makseta ammattitautilain 1 §:n 2 momentin nojalla. Vakuutuslaitos ilmoitti maksaneensa korvausasian selvittelykuluina lääkärinlausuntopalkkion.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturmalautakunnalta ja vaati sairaudestaan aiheutuneiden kulujen korvaamista. A korosti, ettei hänellä ole aikaisemmin ollut minkäänlaisia ongelmia ranteiden kanssa. Kipeytyminen oli alkanut hänen aloitettuaan työnteon pesulassa. Lyhyen loman aikana ranteet olivat tulleet paremmiksi. A oheisti valitukseensa lääkärinlausunnon, jossa diagnoosiksi oli asetettu de Quervainin jännetupentulehdus.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturmalautakunnan perustelut

Ammattitautilain (1343/88) 1 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä.

Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan 1 §:n 2 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta.

Ammattitautiasetuksen (1347/88) 4 §:n mukaan ammattitautilain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettu jännetupentulehdus ja olkaluun sivunastan tulehdus korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos se on aiheutunut tavan takaa toistuvan ja yksipuolisen taikka työntekijälle oudon liikkeen suorittamisesta.

Tapaturmavakuutuslain 14 §:n 4 momentin nojalla työntekijälle korvataan ammattitaudiksi epäillyn sairauden selvittämisestä aiheutuneet 41 §:n 5 momentissa tarkoitetut perustellut ja tarpeelliset lääkärintutkimuskulut, vaikka sairaus ei osoittaudukaan korvattavaksi ammattitaudiksi.

Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:lla on todettu de Quervainin tauti molemmissa ranteissa. Tätä sairautta ei voida pitää hänen työssään olevista tekijöistä aiheutuneena, edellä mainittujen säännöksien nojalla korvaukseen oikeuttavana ammattitautina. Lääketieteellisen kokemusperäisien tietämyksen perusteella kyse on rakenteellisesta jännetuppiahtaumasta. A:n työ ei myöskään ole olennaisesti pahentanut tätä rakenteellisperäistä sairautta siten, että ammattitautilain mukaista korvausta voitaisiin tälläkään perusteella myöntää.

A:lle suoritettuja röntgen- ja laboratoriotutkimuksia ei voida pitää oireiden työperäisyyden selvittämiseksi perusteltuina ja tarpeellisina tutkimuksina, joten niitä ei voida korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati, että hänellä ilmenneet ranteiden vaivat korvataan työstä johtuvana sairautena. A korosti, että ennen kuin hän aloitti työskentelyn pesulassa, hänellä ei ollut mitään ongelmia ranteidensa kanssa. Viiden kuukauden työskentelyn jälkeen hänen ranteensa olivat kuitenkin kipeytyneet, eivätkä ne vieläkään ole kunnossa. Myös muilla pesulantyöntekijöillä on ongelmia ranteiden kanssa. A ilmoitti myös haluavansa tietää, mikä muu olisi voinut aiheuttaa hänen ranteidensa kipeytymisen, ellei hänen työnsä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätöstä ei muutettu ja valitus siis hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus totesi, että vaikka A:lla molemmissa ranteissa todettu de Quervainin tauti on diagnosoitu sen jälkeen kun hän on aloittanut työskentelyn pesulassa, ei se tarkoita sitä, että työ olisi aiheuttanut sairauden. Pelkästään ajallinen yhteys työrasituksen ja kipeytymisen välillä ei vielä riitä, vaan lisäksi edellytetään syy-yhteyttä työrasituksen ja kipeytymisen välillä. Vaikka A:n molempien ranteiden kipeytymisen ja työrasituksen välillä on ajallinen yhteys, syy-yhteys kuitenkin puuttuu.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki

Ammattitautilaki

Ammattitautiasetus

Yllä mainitut säädökset sellaisina, kuin ne olivat voimassa 31.12.2002 saakka.

Osasto