Insurance court dismissed legal aid request as client could manage appeal without aid and did not qualify for fee waivers.

A:n katsottiin kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan oikeuttaan työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa koskevassa valitusasiassa. Valitusasian ratkaisemiseen ei katsottu sisältyvän näyttökysymyksiä. Siihen sisältyvää oikeuskysymystä pidettiin selkeänä. Valitusasian merkitys muutoksenhakijalle katsottiin lähtökohtaisesti välilliseksi.

Oikeusapupäätös kumottiin kokonaisuudessaan, koska A:lle ei voitu taloudellisen asemansa perusteella myöntää oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja 2-4 momentissa mainittuja etuuksia.

Esitiedot

A oli oikeusaputoimistoon toimittamallaan 5.3.2003 päivätyllä hakemuksella hakenut oikeusapua taannehtivasti 13.2.2003 lähtien koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa oli kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen työttömyysturvalautakunnan 22.1.2003 antamasta päätöksestä. A on pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrättäisiin asianajaja B.

Oikeusaputoimisto oli myöntänyt oikeusapua taannehtivasti 13.2.2003 lukien. Päätökseen oli merkitty perusomavastuuksi 30 % ja ettei vähäisestä oikeudellisesta neuvosta kuitenkaan peritä omavastuuosuutta. Oikeusapuun sisältyvinä etuuksina päätökseen oli merkitty, ettei hakijan katsota tarvitsevan avustajaa, mutta taloudellisen asemansa perusteella hän on oikeutettu oikeusapuun ilman omavastuuosuutta, minkä lisäksi oikeusapua saanut vapautuu perittävistä käsittelymaksuista ja toimituskirjamaksuista. Päätöksen mukaan suoritetaan oikeusapua saaneen asianosaisen nimeämälle todistajalle maksettavat korvaukset valtion varoista.

Päätöksen perustelujen mukaan avustajaa ei ole määrätty, koska asian selvitettyyn tilanteeseen nähden katsotaan, ettei hakija ole avustajan tarpeessa.

Ratkaisupyyntö

A teki ratkaisupyynnön, minkä oikeusaputoimisto siirsi vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.

Vaatimukset vakuutusoikeudessa

A vaati oikeusavun myöntämistä hakemuksensa mukaisesti katsoen asian olevan sellaisen, että avustajan määrääminen on tarpeen. A ilmoitti, ettei hän ole enää työttömyysturvalautakunnan hylkäävän päätöksen jälkeen suoriutunut valituksen laatimisesta itse. Asiaan on A:n mukaan liittynyt myös sellaisia juridisia kysymyksiä, joista hän ei ole oman koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella ollut perillä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 16.9.2003

Oikeusapupäätös kumotaan ja hakemus oikeusavun myöntämisestä hylätään. Vaatimus avustajan määräämisestä hylätään.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja.

Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan oikeusavun myöntämisen yleisenä edellytyksenä on taloudellisten kriteerien ohella oikeusavustajan tarve. Avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa. Avustajan tarvetta harkittaessa tulee muun ohessa ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa asetetut vaatimukset.

Oikeusapulain säätämisen yhtenä tarkoituksena on ollut laajentaa lakimieskoulutuksen saaneiden yksityisten avustajien oikeutta antaa valtion varoista kustannettavaa oikeusapua myös kaikissa erityistuomioistuimissa eli muun muassa vakuutusoikeudessa. Avustajan määräämisen tarpeellisuutta vakuutusoikeudessa arvioitaessa on lain esitöissä muun muassa todettu, että vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa, joissa on usein kyse muutoksenhausta viranomaisen sosiaalivakuutusasiassa antamaan päätökseen, ratkaisut usein perustuvat asiassa hankittuun lääketieteelliseen selvitykseen. Jos asianosainen kykenee itsekin ilman avustajaa hoitamaan asiansa esittämällä hankkimansa selvityksen, ei avustajan tarvetta koskeva kriteeri täyty.

Oikeusapulain 6 §:n 2 momentin 1-4 kohdissa on erikseen säädetty asiaryhmistä, joissa oikeusapuun ei pääsääntöisesti kuulu avustaminen. Säännöksen 1 kohta koskee vain yleisiä tuomioistumia eikä vakuutusoikeudessa käsiteltäväksi ole myöskään määrätty sellaisia asioita, joita tarkoitetaan säännöksen 2, 3 ja 4 kohdissa.

Työttömyyskassa X on 30.5.2002 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa koskeneen hakemuksen 20.8.2001 lukien, koska A ei ole täyttänyt työttömyysturvalaissa säädettyä työssäoloehtoa. Työttömyyskassan päätöksen mukaan A:lle on kertynyt kassan jäsenyyden aikana yhteensä 27 työssäoloehtoon oikeuttavaa viikkoa. Työssäoloehtoon on luettu ajanjaksot 14.2.-26.5.2000, 10.-22.5.2001 sekä 15.6.-17.8.2001. Työssäoloehtoon ei ole luettu 27.5.-7.8.2000 välistä aikaa, jolta A on saanut liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta. A haki työttömyysturvalautakunnassa muutosta työttömyyskassan päätökseen ja vaati, että työssäoloehtoon luettaisiin myös 27.5.-7.8.2000 välinen ajanjakso.

Valituksenalaisella 22.1.2003 päivätyllä päätöksellä työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen 31.12.2002 saakka voimassa olleen työttömyysturvalain 16 §:n 2 momenttiin perustuen. Päätöksen perustelujen mukaan työttömyysturvalain 16 §:n 2 momentin mukaan määräytyvään työssäoloehtoon luetaan palkallinen palvelussuhdeaika, jolloin työsuhde on voimassa ja jolta ajalta henkilö saa työnantajalta palkkaa. A ei ole saanut ajalta 27.5.-7.8.2000 työnantajalta palkkaa vaan vakuutusyhtiö Z:lta liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta. Päätöksen perusteluissa on lisäksi kerrottu muun muassa sovellettu työttömyysturvalain säännös.

Muutoksenhaussa vakuutusoikeuteen työttömyysturvalautakunnan 22.1.2003 antamasta päätöksestä voi lähtökohtaisesti olla kysymys vain siitä luetaanko A:n vaatima ajanjakso 27.5.-7.8.2000, jolta hän on saanut liikennevakuutuslakiin perustuvaa ansionmenetyskorvausta, 31.12.2002 saakka voimassa olleeseen työttömyysturvalain 16 §:n 2 momentissa säädettyyn työssäoloehtoon. Asiassa ei ole sen käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa riitautettu esitettyjä tosiseikkoja eikä asiaan lähtökohtaisesti sisälly näyttökysymyksiä. Asian ratkaisemiseen sisältyvä oikeuskysymys on selkeä eikä sitä voida pitää vaativana.

Työttömyysturvalaissa säädetyn työssäoloehdon täyttyminen edellyttää yhteensä 43 työssäoloehtoon luettavaa kalenteriviikkoa 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana. Mainittu lakiin perustuva edellytys ilmenee myös valituksenalaisen työttömyysturvalautakunnan päätöksen perusteluista. Työttömyyskassa X:n 30.5.2002 antaman päätöksen mukaan A:lla on näitä työssäoloehtoon luettavia kalenteriviikkoja yhteensä 27. Vaikka A:n vaatima ajanjakso 27.5.-7.8.2000 tulisi luettavaksi hänen työssäoloehtoonsa, ei työssäoloehto ainakaan vielä 20.8.2001 täyttyisi. Tästä johtuen asian merkitystä A:lle voidaan ainakin lähtökohtaisesti pitää vain välillisenä.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A kykenisi itsekin ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa eli valittamaan vakuutusoikeuteen. Asiassa ei ole myöskään vedottu sellaiseen A:n henkilöstä johtuvaan syyhyn, jonka perusteella voitaisiin arvioida, ettei hän olisi kyennyt itse hakemaan muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen.

Vakuutusoikeus on avustajan tarvetta arvioidessaan ottanut lisäksi huomioon hallintolainkäyttölain 33 §:n määräyksen valitusviranomaisen eli vakuutusoikeuden velvollisuudesta huolehtia asian selvittämisestä.

Oikeusapulain 6 §:n mukaan hakijalle, jonka ei katsota tarvitsevan oikeusavustajaa, mutta joka taloudellisen asemansa perusteella olisi oikeutettu oikeusapuun ilman omavastuuosuutta, voidaan oikeusapuna myöntää oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja 2-4 momentissa mainitut etuudet. Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan sanotut etuudet on tarkoitettu vähävaraisimmille oikeusavun hakijoille. Voidakseen saada vapautuksen sanotussa säännöksessä tarkoitetuista kustannuksista tulee oikeusavun hakijan taloudellisen aseman olla sellainen, että hänellä olisi oikeus oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. A:n kuukausittainen käyttövara yhdessä puolisonsa kanssa on 1.344,21 euroa, minkä käyttövaran perusteella hänellä olisi oikeus oikeusapuun 30 % omavastuuosuutta vastaan. Tästä johtuen A:lle ei voida myöntää myöskään oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja 2-4 momentissa tarkoitettuja etuuksia.

Vakuutusoikeudella on ollut käytettävänään asiaa ratkaistaessa A:n työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa koskevan valitusasian asiakirjat.

Lainkohdat

Oikeusapulaki 1 § ja 6 §

Valtioneuvoston asetus oikeusavusta

Osasto