Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
VakO 3.4.2003/3625:2001 AI generated

Insurance court allowed appeal by overturning pension board decision regarding deceased spouse's disability pension calculation.

Case Number VakO 3.4.2003/3625:2001
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The insurance court overturned the pension board's dismissal of the claimant's request to add future-time pension rights for her deceased husband. While the board had rejected the claim due to the husband's employment history after a 1970 accident, the court found new medical evidence proving he was partially disabled from March 1982 and fully disabled from December 1985. Consequently, the court remanded the case to the pension authority for a complete recalculation based on these newly established disability periods.

Legislator headnote

AI generated

Työntekijäin eläkelain 7 h § 1 mom.: The pension board's assessment of a deceased spouse's family pension based on minimum old-age or full disability pension is invalid if the applicant fails to prove the spouse's disability status; however, new evidence establishing partial or full disability after the last employment period may require a full recalculation of the family pension.

Keywords

AI generated
family pension calculation deceased spouse disability future time pension rights new medical evidence remand for recalculation

Cited Legislation

AI generated
Työntekijäin eläkelaki 7 h § 1 mom.
Työntekijäin eläkelaki 7 h § 1 mom.
AI generated
insurance_1990_6308-1989
Insurance court denied pension increase due to long employment gap and unemployment benefits received.
insurance_2008_4771-2006
Insurance court dismissed request to annul unemployment benefit decision due to lack of grounds for annulment.
insurance_1982_6965-1981
Insurance court dismissed pension claim adjustment due to prior sick pay and vacation allowance received.
insurance_2004_1029-2003
Insurance court dismissed appeal because pension board's decision was based on new evidence after the board ruled.
insurance_1982_2271-1982
Insurance court denied maintenance allowance due to low income, but Supreme Court ordered payment citing expanded military injury law.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Edunjättäjä ei ollut saanut kuollessaan TEL:n vähimmäisehtojen mukaista vanhuuseläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Perhe-eläkkeen suuruuden määräämiseksi ja edunjättäjän eläkkeen laskemiseksi edunsaajan katsottiin selvittäneen, että edunjättäjä oli tullut työkyvyttömäksi jo ennen kuolinpäiväänsä.

Esitiedot

Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle työeläkelakien mukaisen perhe-eläkkeen 1.6.2000 alkaen. Eläkkeen suuruus määräytyi edunjättäjän eli A:n edesmenneen puolison työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvien työsuhteiden eläkepalkkojen perusteella.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati ns. tulevan ajan oikeuden lisäämistä edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.

Eläkelautakunnan perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) mukaan perhe-eläkkeen suuruus määrätään edunjättäjän TEL:n vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, jota hän sai kuollessaan. Jollei edunjättäjä saanut mainittua eläkettä, edunjättäjän eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä.

Edunjättäjä ei saanut kuollessaan 15.5.2000 työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä eikä vanhuuseläkettä, vaan hän sai tuolloin liikennevakuutuslain mukaista eläkettä 100 %:n korvausasteen mukaan, ja samaa eläkettä tai ansionmenetyskorvausta hänelle oli maksettu liikenneonnettomuudesta 4.12.1970 alkaen.

Koska edunjättäjä ei saanut kuollessaan työeläkelakien mukaista edellä mainittua eläkettä, hänen eläketapahtumapäiväkseen on katsottava hänen kuolinpäivänsä. Edunjättäjä on ollut nimittäin liikenneonnettomuuden jälkeen työkykyinen, mistä ovat osoituksena hänen työsuhteensa ajalla 1.4.1973-8.2.1974, 11.2.1974-6.2.1977 sekä 13.2.1978-19.3.1982. Nämä työsuhteet sijoittuvat suurin piirtein aikaan, jolloin edunjättäjä sai liikennevakuutuslain mukaista eläkettä 40 %:n korvausasteen mukaan. Edunjättäjä meni ansiotyöhön heti työeläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeensä päätyttyä 1.4.1973 ja työssä hän oli yhteensä noin 8 vuotta. A ei ole myöskään pystynyt näyttämään, että edunjättäjä olisi ollut työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvytön ennen kuolinpäiväänsä.

Niin sanotun tulevan ajan eläkkeeseen ei edunjättäjällä ole oikeutta, koska viimeisin työntekijäin eläkelain alainen työsuhde päättyi jo 19.3.1982.

Edunjättäjä ei ilmeisesti hakenutkaan työntekijäin eläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä 31.3.1973 jälkeen, koska sitä ei olisi jäänyt maksettavaksi TEL:n 8 §:n yhteensovitussäännökset huomioon ottaen.

Eläkelautakunnassa tehdyn tarkistuslaskelman perusteella A:n perhe-eläke on oikein laskettu.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen uudistaen eläkelautakunnalle esittämänsä. Vakuutusoikeudelle on uutena selvityksenä toimitettu lääketieteellistä selvitystä vuosilta 1974 - 1998.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan ja eläkelaitoksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin eläkelaitokselle kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) mukaan perhe-eläkkeen suuruus määrätään edunjättäjän TEL:n vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, jota hän sai kuollessaan. Jollei edunjättäjä saanut mainittua eläkettä, edunjättäjän eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä.

Edunjättäjä on ollut liikenneonnettomuudessa 4.12.1970, jossa hän on vammautunut varsin vaikeasti. Onnettomuuden jälkeen hän on ollut työssä ajalla 1.4.1973-8.2.1974, 11.2.1974-6.2.1977 ja 13.2.1978-19.3.1982. Viimeinen työsuhde on päättynyt siis 19.3.1982. Edunjättäjä on saanut liikennevakuutuslain mukaista korvausta 100 prosentin korvausasteen mukaan ajalla 4.12.1970-30.9.1973, 40 prosentin korvausasteen mukaan ajalla 1.10.1973-31.12.1985 ja 100 prosentin korvausasteen mukaan 1.1.1986 alkaen. Hänelle on myönnetty kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke 1.7.1983 alkaen.

Asiassa esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella vakuutusoikeus on katsonut, että A on selvittänyt edunjättäjän olleen työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvytön osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavalla tavalla vähintään kahden viidesosan tasoisesti maaliskuusta 1982 alkaen ja täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavalla tavalla kolmen viidesosan tasoisesti joulukuusta 1985 alkaen.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelaki 7 h § 1 mom.

Osasto