Appeal court granted legal aid to a crime victim in an insurance court case due to the unknown perpetrator.

A:n ei katsottu kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan rikosvahingon korvaamista valtion varoista koskevassa valitusasiassa. Rikoksentekijä oli jäänyt tuntemattomaksi, mistä johtuen rikosasiaa ja siihen liittyvää rikosperusteista vahingonkorvausta ei ollut käsitelty yleisessä tuomioistuimessa.

Esitiedot

A oli oikeusaputoimistoon toimittamallaan 3.3.2003 päivätyllä hakemuksella hakenut oikeusapua taannehtivasti 17.1.2003 lähtien koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa oli kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen Valtiokonttorin 17.1.2003 antamasta päätöksestä rikosvahinkolain mukaista korvausta koskevassa asiassa. A oli pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrättäisiin asianajaja B.

Oikeusaputoimisto oli 21.3.2003 antamallaan päätöksellä evännyt oikeusavun katsoen, että asiassa ei ollut oikeudellisen asiantuntijan tarvetta (oikeusapulaki 1 § 1 mom.).

Ratkaisupyyntö

A teki ratkaisupyynnön, minkä oikeusaputoimisto siirsi 4.4.2003 vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A vaati vakuutusoikeudessa oikeusapua, koska asia oli sellainen, että avustajan määrääminen oli tarpeen. Asian taloudellinen merkitys hakijalle oli huomattava, sillä pahoinpitelystä oli jäänyt pysyvä haitta (epilepsia). Valitus perustui rikosvahinkolakiin, jonka sisällön osalta ei yksityishenkilöllä voitu edellyttää olevan riittävää asiantuntemusta. Ilman avustajan laatimaa valitusta pahoinpitelyn uhriksi joutunut hakija olisi menettänyt oikeutensa asiassa, kun teon tekijää ei ollut poliisitutkinnan kautta saatu selville.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 19.8.2003

Oikeusaputoimiston 21.3.2003 antamaa oikeusapupäätöstä muutettiin ja A:lle, jonka kuukausittainen käyttövara oli esitetyn selvityksen perusteella 0 euroa, myönnettiin oikeusapua korvauksetta taannehtivasti 17.1.2003 lukien. Oikeusapuun kuuluivat oikeusapulain 4 §:ssä tarkoitetut etuudet ja 5 §:ssä tarkoitetut avustajan toimenpiteet. A:n yksityiseksi avustajaksi määrättiin asianajaja B.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja.

Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan oikeusavun myöntämisen yleisenä edellytyksenä on taloudellisten kriteerien ohella oikeusavustajan tarve. Avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa. Avustajan tarvetta harkittaessa tulee muun ohessa ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa asetetut vaatimukset.

Oikeusapulain säätämisen yhtenä tarkoituksena on ollut laajentaa lakimieskoulutuksen saaneiden yksityisten avustajien oikeutta antaa valtion varoista kustannettavaa oikeusapua myös kaikissa erityistuomioistuimissa eli muun muassa vakuutusoikeudessa. Avustajan määräämisen tarpeellisuutta vakuutusoikeudessa arvioitaessa on lain esitöissä muun muassa todettu, että vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa, joissa on usein kyse muutoksenhausta viranomaisen sosiaalivakuutusasiassa antamaan päätökseen, ratkaisut usein perustuvat asiassa hankittuun lääketieteelliseen selvitykseen. Jos asianosainen kykenee itsekin ilman avustajaa hoitamaan asiansa esittämällä hankkimansa selvityksen, ei avustajan tarvetta koskeva kriteeri täyty.

A on Valtiokonttorille 22.7.2002 toimittamallaan hakemuksella vaatinut 19.2.2001 vankilan asunto-osastolla tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena hänelle aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamista. Rikosasian esitutkinta on 5.1.2002 keskeytetty, koska esitutkinnassa ei ole rikoksentekijää pystytty selvittämään.

Valtiokonttori on 17.1.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n rikosvahinkolain mukaista henkilövahinkoa koskeneen korvaushakemuksen, koska asiassa ei ole osoitettu, että hakijalla todetut vammat johtuisivat pahoinpitelystä tai että hän muutoinkaan olisi joutunut rikoksen kohteeksi. Valtiokonttorin päätöksen mukaan hakijalla todetut vammat ovat sen laatuisia, että ne ovat saattaneet syntyä rikoksen kautta mutta toisaalta ne ovat voineet aiheutua muullakin tavoin eikä rikoksen tapahtumisesta ole esitetty riittävää näyttöä. Muutoksenhakemuksessa Valtiokonttorin rikosvahinkolain mukaisessa korvausasiassa antamaan päätökseen on kysymys siitä, onko A 19.2.2001 joutunut rikoksen kohteeksi.

Rikosvahinkolain mukaista korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemukseen on liitettävä muun ohessa asian tuomioistuinkäsittelyssä syntyneet pöytäkirjat taikka, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, esitutkintapöytäkirjat, tai jollei niitä ole laadittu, muu luotettava selvitys tapahtumasta sekä selvitys vahingosta ja muu tarpeellinen näyttö. Valtiokonttori on korvaushakemusta ratkaistaessa sidottu tuomioistuimen rikosasiassa antamaan rikosoikeudelliseen ratkaisuun.

Rikosvahinkokorvauksen hakijalle rikoksen seurauksena aiheutuneiden henkilövahinkojen korvattavuuden määrän arviointi perustuu yleensä asian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä esitettyyn asiakirja-aineistoon ja lääketieteelliseen selvitykseen. Tuomioistuinkäsittely ja rikosperusteinen vahingonkorvaustuomio muodostavat perustan rikosvahinkolain mukaisen korvattavuuden arvioinnille, vaikka Valtiokonttori ei ole korvauksen määrän osalta sidottu tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun.

Asiassa, jota ei ole käsitelty tuomioistuimessa, joutuu rikosvahinkokorvauksen hakija esittämään selvitystä hänelle rikoksella aiheutuneiden vahinkojen lisäksi myös itse rikoksesta ja teon rikosoikeudelliseen arviointiin vaikuttavista seikoista. Tästä velvollisuudesta johtuen voidaan muun muassa korvattavuuden perustana olevan teon sekä korvattavuuden määrään vaikuttavien muiden seikkojen selvittämisen perusteella arvioida asian ratkaisemiseen lähtökohtaisesti sisältyvän tavanomaista rikosvahinkokorvausta koskevaa valitusasiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei A kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa eli valittamaan Valtiokonttorin päätöksestä vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeus on avustajan tarvetta arvioidessaan ottanut myös huomioon hallintolainkäyttölain 33 §:n määräyksen valitusviranomaisen eli vakuutusoikeuden velvollisuudesta huolehtia asian selvittämisestä.

Vakuutusoikeudella on ollut käytettävänään asiaa ratkaistaessa A:n rikosvahinkolain mukaista valitusasiaa koskevat asiakirjat.

Lainkohdat

Oikeusapulaki 1 §

Osasto