Court held that independent practice in employer premises with fixed salary constitutes employment under pension law.

A:lle osoitettiin 1.1.1990 alkaen käyttöön X:n puolesta tilat työterveyslääkärinä toimimista varten. Tilat omisti Y. A:lla oli X:n varaamissa tiloissa vastaanotto X:n henkilökuntaa varten kaksi kertaa viikossa tiettyinä aikoina. X:n työtilat olivat samassa rakennuksessa, mutta A:n vastaanottotiloihin oli erillinen sisäänkäynti. A:lle maksettiin työstä kuukausipalkkio. A:n erityisosaamisen vuoksi esimerkiksi A:n työaika ja poissaolot olivat vapaammin sovittavissa verrattuna muihin X:n työntekijöihin. Sillä, että A:n vastaanottoaika X:n osoittamissa tiloissa oli X:n normaalin työ- ja konttoriajan ulkopuolella ei myöskään ollut merkitystä arvioitaessa sitä, onko A ollut TEL:n piiriin kuuluvassa työsuhteessa X:ään. Siitä huolimatta, että A otti vastaan osoitetuissa työtiloissa myös muun yrityksen henkilökuntaa, katsottiin, että A oli työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvassa työsuhteessa X:ään 1.1.1990 alkaen, mikäli hänen työansiot olivat vähintään TEL:n vähimmäisrajojen suuruiset.

Esitiedot

Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen ratkaisua siitä, mitä työeläkelakia A:han oli sovellettava siltä osin kuin A oli työskennellyt työterveyslääkärinä X:lle.

Eläketurvakeskus katsoi, että A oli ottaessaan vastaan X:n henkilökuntaa omalla vastaanotollaan Z:n ja Å:n tiloissa 1.8.1980-31.12.1989 toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Eläketurvakeskus katsoi, että A oli Y:n tiloissa työterveyslääkärinä toimiessaan ollut työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin kuuluvassa työsuhteessa X:ään ajalla 1.1.1990-30.6.2000, mikäli A:n työansiot olivat olleet vähintään TEL:n vähimmäisansiorajojen suuruiset.

X haki päätökseen osittain muutosta eläkelautakunnalta ja vaati, että A:han ei sovelleta TEL:a siltä osin kuin A on työskennellyt työterveyslääkärinä X:lle. X katsoi, että A:n toiminta yhtiön työterveyslääkärinä on perustunut 20 vuoden ajan täysin samanlaiseen toimintatapaan paitsi työtilojen osalta viimeisen 10 vuoden ajalta. X katsoi, että pelkästään työn tekemispaikan muutos ei voi muuttaa A:n ammatinharjoittajan statusta työntekijästatukseksi. X totesi, että sillä ei ole ollut oikeutta eikä myöskään velvollisuutta johtaa miltään osin A:n työtä ja huolehtia sen kulusta muutoin kuin osoittamalla A:lle työtila ja sopimalla A:n kanssa vastaanottoajoista, kuten aikaisempinakin vuosina ja kulukorvauksista, kuten aikaisempinakin vuosina.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi X:n valituksen. Äänestysratkaisu 4-1.

Eläkelautakunnan perustelut

Valituksenalaisen päätöksen mukaan ottaessaan vastaan X:n henkilökuntaa omalla vastaanotolla Z:n ja Å:n tiloissa 1.8.1980-31.12.1989 A on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana.

A oli Z:n osakas ja toimitusjohtaja ja A piti Z:n tiloissa myös yksityisvastaanottoa käyttäen osan vastaanottoajastaan X:n työterveyslääkärinä toimimiseen. Kun A lopetti vastaanoton Z:n tiloissa, A vuokrasi tilat Å:lta, joissa A jatkoi muun muassa X:n työterveyslääkärinä. A otti vastaan tiettyinä viikonpäivinä X:n henkilökuntaa kiinteää kuukausittaista korvausta vastaan.

Vuonna 1989 valmistui Y:lle uusi toimitalo ja työterveyslääkärille varattiin täältä tila vastaanottoa varten. A jatkoi täällä työtään omilla välineillään, mutta puhelimen käyttöoikeus A:lla oli. A otti täällä vastaan myös Ä:n henkilökuntaa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan Y:n tiloissa työterveyslääkärinä toimiessaan A on ollut TEL:n piiriin kuuluvassa työsuhteessa X:ään 1.1.1990-30.6.2000, mikäli A:n työansiot ovat olleet vähintään TEL:n vähimmäisrajojen suuruiset.

Oikeuskäytännössä on katsottu työterveyslääkärin olevan yleensä työsuhteessa, kun hänellä on vastaanotto yhtiön työntekijöille yhtiön tiloissa. Omissa tiloissa ja omilla välineillä työskentelevä työterveyslääkäri on yleensä yrittäjä.

Työtilojen osoittamisen jälkeen X:llä oli mahdollisuus valvoa ja johtaa A:n työskentelyä. Oman erityisosaamisensa puitteissa A on siten voinut suunnitella työterveyshuollon sisällön. A kertoo toimitilojen vaihdon muuttaneen olennaisesti työn luonnetta. Vastaanottokäyntejä voitiin tihentää ja myös työsuojelullisia näkökohtia tuli mukaan.

Eläkelautakunta katsoo, ettei A:n voida 1.1.1990 jälkeen katsoa toimineen yrittäjäasemassa eli itsenäisenä ammatinharjoittajana. Sille, että A on ottanut vastaan osoitetuissa työtiloissa myös muun yrityksen henkilökuntaa, ei ole arvioinnissa niin suurta painoarvoa laitettu, että A:n voitaisiin katsoa toimineen itsenäisenä ammatinharjoittajana 1.1.1990 lukien.

Eläkelautakunta ei siten muuta Eläketurvakeskuksen päätöstä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että A:han ei sovelleta työtekijäin eläkelakia siltä osin, kuin hän on työskennellyt työterveyslääkärinä X:lle 1.1.1990 - 30.6.2000.

X perusteli valitustaan muun muassa sillä, että X:llä ei ollut työsuhteeseen kuuluvaa työnantajan direktiovaltaa. X:llä ei ollut mahdollisuutta johtaa A:n työtä eikä huolehtia sen kulusta. A:n vastaanottoaika oli kaksi kertaa viikossa kello 16.15 - 17.30 eli X:n normaalin työ- ja konttoriajan ulkopuolella. X vetosi myös siihen, että A oli ottanut samoina päivinä ja samoina kellonaikoina vastaan myös muita potilaita kuin X:n yrityksen työntekijöitä. A oli toiminut joka suhteessa itsenäisesti. Esimerkiksi hänen lomistaan tai poissaoloistaan X oli saanut tiedon vastaanoton oveen kiinnitetystä ilmoituksesta. A:n vastaanotto oli fyysisesti selvästi erillään X:n varsinaisista toimitiloista. Lisäksi A:lle oli maksettu kiinteä kuukausikorvaus ilman vuosilomakorvauksia, kulukorvauksia tai päivärahoja. X ei myöskään ollut asettanut mitään rajoituksia A:lle tehdä töitä usealle eri toimeksiantajalle.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Eläkelautakunnan päätöksessä lausutut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että X on aikaisemmin esittämänsä lisäksi vedonnut siihen, että A:n vastaanottoaika on ollut kaksi kertaa viikossa kello 16.15 - 17.30 eli X:n normaalin työ- ja konttoriajan ulkopuolella ja että X on saanut tiedon A:n poissaoloista vastaanoton oveen kiinnitetystä ilmoituksesta. Lisäksi X on vedonnut siihen, että A:n vastaanotto on fyysisesti ollut selvästi erillään yrityksen varsinaisista toimitiloista.

Vakuutusoikeus toteaa, että sillä, että A:n vastaanottoaika X:n tiloissa on ollut X:n normaalin työ- ja konttoriajan ulkopuolella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko A ollut työntekijäin eläkelakien piiriin kuuluvassa työsuhteessa X:ään 1.1.1990 alkaen. A:lla on ollut erityisosaamista työskennellessään työterveyslääkärinä ja esimerkiksi hänen työaikansa ja poissaolonsa ovat olleet vapaammin sovittavissa verrattuna muihin X:n työntekijöihin. A:n vastaanotto on sijainnut Y:n omistamissa tiloissa ja samassa rakennuksessa, eikä erillinen sisäänkäynti muuta tätä asiaa. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, ettei A:lla ole sovitusta palkanmaksutavasta johtuen ollut myöskään yrittäjälle tyypillistä yrittäjäriskiä. Siten vakuutusoikeus katsoo, että A on ajalla 1.1.1990 - 30.6.2000 ollut työntekijäin eläkelain piiriin (TEL) kuuluvassa työsuhteessa X:ään, mikäli A:n työansiot ovat olleet vähintään TEL:n vähimmäisansiorajojen suuruiset.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelaki 1 §

Yrittäjien eläkelaki 1 §

Osasto