Legislator Case Law & Legislation
VakO 6.11.2003/1851:2002 AI generated

Sales representative denied unemployment benefits due to lack of work hour tracking preventing 75% threshold calculation.

Case Number VakO 6.11.2003/1851:2002
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The insurance court dismissed the applicant's appeal against the unemployment insurance board's decision to deny partial unemployment benefits. The applicant, a sales representative with commission-based pay, claimed his earnings dropped below the 75% threshold required for benefits, arguing that work hours were tracked under the salesmen's act. The court upheld the board's ruling because no specific work hour tracking existed, making it impossible to verify if the 75% threshold was exceeded.

Legislator headnote

AI generated

Työttömyysturvalaki 17 §; Työttömyyspäivärahaa ei myönnetä, jos työaika ei ole todettavissa, jolloin 75 % -kynnys ei voi määritellä.

Keywords

AI generated
unemployment benefits sales representative work hour tracking 75 percent threshold partial unemployment allowance commission based pay insurance court

Cited Legislation

AI generated
Työttömyysturvalaki (602/1984) 17 § 2 mom. (61/2001)
Työttömyysturvalaki (602/1984) 17 § 2 mom. (61/2001)
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Koska provisiopalkkaisen myyntiedustajan työajan lyhentymistä ei voitu työajan seurannan puuttumisen takia todeta, ei hänellä katsottu olevan oikeutta soviteltuun työttömyyspäivärahaan kyseistä työtä tehdessään.

Esitiedot

A työskenteli 1.2.1998 alkaen myyntiedustajana osuuskunta X:ssä. Hän hankki itse asiakkaansa ja hänellä oli provisiopalkka. Työ oli itsenäistä ja liikkuvaa eikä varsinaista työajan seurantaa ollut. A:n ansiot vaihtelivat vuodenaikojen mukaan.

A haki työttömyyskassalta soviteltua päivärahaa. Hän ilmoitti hakemuksessa työtunneikseen ajalla 1.-28.2.2001 yhteensä 26 tuntia ja ajalla 1.-31.3.2001 yhteensä 60 tuntia, joilta ajoilta hänelle ei ollut maksettu palkkaa.

Työttömyyskassa hylkäsi A:n työttömyyspäivärahahakemuksen 1.2.2001 alkaen, koska A ei täyttänyt sovitellun päivärahan saamisen ehtoja. Koska työalalla ei ollut enimmäistyöaikaa, ei laissa tarkoitettua 75 %:n enimmäistyöaikavertailua voitu suorittaa.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta. A katsoi olevansa oikeutettu ansioon suhteutettuun työttömyyspäivärahaan, koska hän ei ollut saanut palkkaa helmi- ja maaliskuulta 2001.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Henkilöllä ei ole oikeutta soviteltuun työttömyyspäivärahaan, jos hänen työaikansa työttömyysturvalain 17 §:n 1 momentin 2-5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuukauden tai neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana ylittää 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.

Työnantajan 14.2.2000 antaman todistuksen mukaan A työskentelee myyntiedustajana osuuskunta X:ssä. Hän on aloittanut 1.2.1998 ja hän hankkii itse asiakkaansa. Palkka maksetaan provisiona kaupan arvonlisäverottomasta tuotosta, ei peruspalkkaa. Työ on luonteeltaan itsenäisen liikkuvaa, joten varsinaista työajan seurantaa ei ole. Ansiot vaihtelevat huomattavasti vuodenaikojen mukaan.

Työajan lyhentymistä ei voida todeta. Työttömyyspäivärahan tarkoituksena ei ole kompensoida provisiomyyjän ansioitten alhaisuutta. Tämän vuoksi A:lla ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan kyseistä työtä tehdessään.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki aiemmin esittämänsä uudistaen muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen. Hän huomautti, ettei hänen työaikansa ylitä 75 % alalla sovellettavasta enimmäistyöajasta. Lisäksi A totesi, että myyntimiehiä koskee työaikalaki ja, että osuuskunta X:ssä on työaikaseurantaa. A:n mukaan työajan lyhentyminen oli todettavissa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään.

Perustelut

Työttömyysturvalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut.

Lainkohta

Työttömyysturvalaki (602/1984) 17 § 2 mom. (61/2001)

Osasto