Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
VakO 2.5.2002/785:2001 AI generated

Maternity leave time cannot be counted as employment for intermittent leave benefit eligibility under Finnish law.

Case Number VakO 2.5.2002/785:2001
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Insurance Court dismissed the applicant's appeal against the Social Security Board's decision to recover overpaid intermittent leave benefits. The Board correctly determined that the applicant failed to meet the one-year continuous employment requirement immediately preceding the leave because maternity leave time could not be equated to employment under the relevant statute. The court upheld this ruling, noting that the legislative amendment allowing such equivalence was merely a codification of existing practice and did not retroactively alter the applicant's status.

Legislator headnote

AI generated

Laki vuorotteluvapaakorvauksesta 2 § 3 momentti; Äitiyslomaa ei voida rinnastaa työssäoloon vuorotteluvapaakorvauksen edellytyksissä.

Keywords

AI generated
intermittent leave benefits maternity leave equivalence continuous employment requirement social security recovery Finnish labor law

Cited Legislation

AI generated
Laki vuorotteluvapaakorvauksesta 2 § 3 momentti
AI generated
admin_1989_aland-county__65
Appeal dismissed because social support revocation was not yet legally determined by the social committee.
admin_1992_kyme-county__30
Administrative court dismissed unemployment benefit repayment claim but allowed interest due to lack of legal basis for interest.
insurance_2009_4924-2009
Insurance court dismissed late appeal due to lack of force majeure, but voided decision for improper service to minor without guardian.
kho-precedent_1997_68
Supreme Administrative Court dismissed recovery of student loan funds as income under social assistance law.
insurance_2012_6511-2011
Insurance Court allows waiver of social security overpayment due to Social Security Board's procedural errors and excessive delay.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Äitiys-/vanhempainlomalla oloa ei voitu rinnastaa työssäoloonvuorotteluvapaakorvauksesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa mainittujen sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan poissaolon tavoin. A ei äitiyslomalla olonsa vuoksi täyttänyt vaatimusta yhdenjaksoisesta, vähintään vuoden kestäneestä työssä olosta välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista eikä hänellä siten ollut oikeutta vuorotteluvapaakorvaukseen.

Esitiedot

Työttömyyskassa oli päätöksellään myöntänyt A:lle vuorottelukorvausta ajalle 14.10.1997 - 31.1.1998 158,73 markkaa päivälle. A oli myöhemmin antanut suostumuksensa päätöksen oikaisuun.

Työttömyyskassa epäsi päätöksellään A:n oikeuden vuorottelukorvaukseen ajalta 14.10.1997 - 31.1.1998 katsoen, että A:n työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan ei ollut kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään vuotta ennen vuorotteluvapaan alkamista.

Työttömyyskassa päätti toisella päätöksellään periä A:lta takaisin aiheettomasti maksettua vuorotteluvapaakorvausta 11.208 markkaa ajalta 14.10.1997 - 31.1.1998.

A haki muutosta päätöksiin työttömyysturvalautakunnalta.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään vuoden välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Edellä mainittuun vuoden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 päivän palkaton poissaolo edellyttäen, että henkilö viimeisten 13 kuukauden aikana on ollut työssä saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

A:lla ei ole oikeutta vuorottelukorvaukseen 14.10.1997, koska hän ei täytä vaatimusta yhdenjaksoisesta, vähintään vuoden kestäneestä työssäolosta välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista äitiyslomalla olonsa vuoksi. Äitiys-/vanhempainlomalla oloa ei voida rinnastaa vuorotteluvapaakorvauksesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa mainittuun sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan poissaolon tavoin työssäoloon.

Jos vuorottelukorvausta on maksettu muutoin aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu korvaus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä korvauksen aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

A on saanut aiheettomasti vuorottelukorvausta ajalla 14.10.1997 - 31.1.1998. Aiheetta maksettu vuorottelukorvaus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä luopumista ei harkita aiheelliseksi.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että muutettaessa vuorotteluvapaakokeilusta annettua lakia 1.1.1998 lähtien lisäämällä kyseisen lain 2 §:n 3 momenttiin maininta sairaudesta ja tapaturmasta johtuvan poissaolon rinnastamisesta työssäoloon, kyse on ollut vain lainkohdan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin, eikä lainkohdan soveltamiskäytännön muuttamisesta. Äitiyslomaa ei ole katsottu työssäoloon rinnastettavaksi myöskään lainmuutosta edeltävänä aikana.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n taloudellisista oloista ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella liikamaksun takaisinperinnästä voitaisiin luopua.

Jaosto

III