Legislator Case Law & Legislation
VakO 13.6.2002/5606:2001 AI generated

Insurance court dismissed appeal; oral hearing of witness deemed unnecessary as written statement lacked new relevant evidence.

Case Number VakO 13.6.2002/5606:2001
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The insurance court dismissed the applicant's appeal against the pension board's decision to maintain a correctly calculated pension combination. The applicant submitted a written witness statement from a captain to prove the pension expert offered a delayed start option, but the court found no new material facts. Consequently, the court ruled that an oral hearing was unnecessary because the written statement did not contribute to the statutory pension law application.

Legislator headnote

AI generated

Hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentti; written witness statements are subject to oral examination unless unnecessary or barred; oral hearing is not required if the written statement contains no new evidence relevant to the legal issue.

Keywords

AI generated
written witness statement oral hearing necessity pension combination administrative procedure new evidence requirement insurance court jurisdiction pension law application

Cited Legislation

AI generated
Hallintolainkäyttölain 39 § 1 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A oli valinnut valtion eläkelain nojalla vanhuuseläkkeen 55-vuotiaana. Siten myös merimieseläkelain mukaisen vapaakirjaeläkkeen osalta tuli vanhuuseläke määrättäväksi. Eläkkeiden yhteensovitus oli tehty merimieseläkelain ja työntekijäin eläkelain säännösten nojalla oikein. Kirjallisen todistajankertomuksen laatinutta todistajaa ei katsottu tarpeelliseksi kuulla suullisesti.

Esitiedot

Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle 1.1.2001 alkaen työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkkeen. Eläke sisälsi merimieseläkelain ja muiden yksityisen sektorin työeläkelakien mukaan karttuneen eläkkeen.

A haki päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati eläkkeen yhteensovituksen tarkistamista.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.

Eläkelautakunnan perustelut

A:lle on myönnetty valtion eläkelain nojalla 55-vuotiaana vanhuuseläke. Merimieseläkelain 17 §:n 9 momentin nojalla merimieseläkelain mukaisena vapaakirjaeläkkeenä myönnetään eläke, jos valtion eläkelain mukainen eläkeikä on alle 60 vuotta ja valtion palveluksen pätevyysvaatimuksena on ollut merimieseläkelain mukaisen meripalvelun edellyttämä tutkinto. Tässä tapauksessa merimieseläkelain 17 §:n mukaiset vanhuuseläkkeen myöntämisedellytykset täyttyvät. Kun A on valinnut valtion eläkelain nojalla vanhuuseläkkeen 55-vuotiaana, myös merimieseläkelain mukaisen vapaakirjaeläkkeen osalta tulee vanhuuseläke määrättäväksi. Yhteensovitus on tehty merimieseläkelain ja työntekijäin eläkelain säännösten nojalla oikein.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati saada irtisanoa merimieseläkelain mukaisen eläkkeensä ja nostaa sen itselleen sopivana ajankohtana. Lisäksi A totesi saaneensa myönteisen vastauksen merimieseläkkeen yhteensovituksen peruuttamismahdollisuudesta ja pyysi vastausta siihen, mikä on myönteisen vastauksen antajan vastuu asiassa.

Vakuutusoikeudelle toimitettiin yksityishenkilön lausunto.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:n vaatimus virheellisen neuvon antaneen vastuusta jätettiin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Yksityisluonteinen kirjallinen todistajankertomus:

A on oheistanut valitukseensa luotsin ja merikapteeni B:n lausunnon, jonka tarkoitus on osoittaa, että eläkelaitoksen eläkeasiantuntija on ilmoittanut A:lle, että tämä voi siirtää merimieseläkkeen alkamisen myöhempään ajankohtaan, jos merimieseläke osoittautuu A:lle epäedulliseksi.

B:n lausuntoa on pidettävä hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentin mukaisena yksityisluonteisena kirjallisena todistajankertomuksena. Saman säännöksen mukaan todistajankertomuksen laatinutta todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä.

Koska B:n kirjallisessa todistajankertomuksessa ei ole sellaista uutta selvitystä, jolla voisi olla merkitystä siinä työeläkelainsäädännön soveltamiskysymyksessä, johon asian ratkaisu perustuu, hänen kuulemistaan vakuutusoikeudessa suullisesti ei katsota tarpeelliseksi.

Vanhuuseläkkeen myöntäminen:

Eläkelautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Esitetyn uuden selvityksen ei voida katsoa aiheuttavan muutosta asian arviointiin.

Jaosto

IX