Insurance court held that a successor company bears pension liability for a worker employed by a predecessor in a corporate group.

A oli toiminut puhelintyöntekijänä ja saanut korvauksia eri yhtiöiltä. Asiassa oli kysymys siitä, mitä työeläkelakia A:n työskentelyyn oli sovellettava tältä osin ja siitä, mitä tahoa oli pidettävä velvollisena vastaamaan A:n eläketurvan järjestämisestä.

Esitiedot

Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen ratkaisua siitä, mitä työeläkelakia A:n työskentelyyn oli sovellettava siltä osin, kuin hän oli toiminut puhelintyöntekijänä ja saanut korvauksia eri yhtiöiltä. Lisäksi eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen kannanottoa siitä, mitä tahoa oli pidettävä velvollisena vastaamaan A:n eläketurvan järjestämisestä, mikäli työskentelyn katsottaisiin tapahtuneen työsuhteessa.

A:lle sekä T Oy:lle, U Oy:lle, V Oy:n konkurssipesälle, X Oy:lle, Y Oy:lle ja yhtiö Z:lle oli kullekin erikseen varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.

Eläketurvakeskus katsoi antamassaan päätöksessä, että A oli toiminut yhdenjaksoisessa työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin kuuluvassa työsuhteessa 1.8.1993 alkaen. Saatujen selvitysten mukaan A oli työskennellyt T Oy:n ja Y Oy:n lukuun, joita oli pidettävä A:n varsinaisina työnantajina. A:n eläketurvan järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista olivat kuitenkin mainittujen varsinaisten työnantajien lisäksi vastuussa palkanmaksajina toimineet U Oy, X Oy, V Oy sekä yhtiö Z yhteisvastuullisesti.

Y Oy haki Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati päätöksen kumoamista siltä osin, kuin siinä oli katsottu, että yhtiötä on pidettävä A:n varsinaisena työnantajana ja velvollisena suorittamaan A:n eläketurvan järjestämisestä aiheutuneet kustannukset.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta muutti Eläketurvakeskuksen antamaa päätöstä siten, että Y Oy:tä oli pidettävä A:n työnantajana 1.7.1997 alkaen ja velvollisena järjestämään A:n eläketurva 1.7.1997 alkaen. Asia palautettiin eläkelaitokseen eläkelautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Eläkelautakunnan perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan TEL:n mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on sen vuoden jälkeen, jona työntekijä on täyttänyt 13 vuotta, jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden.

Työnantaja on työsuhteen toinen osapuoli. Työnantajan käsite viittaa siihen tahoon, joka antaa työtä. Työnantajan oikeusasemaan kuuluvat sopimusosapuolena oleminen, oikeus saada työsuoritukset hyväkseen, velvollisuus maksaa vastikkeet sekä oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työtä.

T Oy:n eräiden puhelinyhtiöiden kanssa solmimien palvelunumerosopimusten siirto Y Oy:lle on tapahtunut kesäkuussa 1997. T Oy on myynyt viihdepuhelinpalvelutoiminnan edellyttämän käyttöomaisuuden Y Oy:lle ja siirtänyt kaikki teleyhtiöidensä kanssa solmimansa palvelunumerosopimukset kokonaisuudessaan Y Oy:lle 25.6.1997. Y Oy:n toimitusjohtaja B on 31.10.1997 päiväämässään kirjeessä ilmoittanut puhujille, että V Oy on lopettanut toimintansa loppukesästä 1997 ja todennut, että kahdet viimeiset palkkiot on maksanut Y Oy. Samalla B on oheistanut saksalaisen yhtiö Z:n tarjoaman freelanse-sopimuksen.

Viihdepuhelinpalvelutoiminnan tuotto on 1.7.1997 alkaen tullut Y Oy:lle. A:n palkan maksajaksi on 30.6.1997 jälkeen merkitty Z. Todellisuudessa palkanmaksusta A:lle on vastannut Y Oy. A:n työn tulos on 1.7.1997 alkaen tullut Y Oy:n hyväksi ja A:n työn johto ja valvonta on 1.7.1997 alkaen ollut Y Oy:llä. Y Oy:tä on siten pidettävä A:n tosiasiallisena työnantajana 1.7.1997 alkaen ja velvollisena järjestämään A:n eläketurva 1.7.1997 alkaen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Eläketurvakeskus haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista sekä asian jättämistä Eläketurvakeskuksen 12.6.2000 antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätöstä muutettiin siten, että Y Oy vastaa A:n eläketurvan järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista 1.8.1993 alkaen. Vastuu on yhteisvastuullista T Oy:n kanssa yrityksen konkurssiin 3.11.1997 saakka sekä U Oy:n, X Oy:n, V Oy:n ja Z -nimisen saksalaisen yhtiön kanssa niiltä ajoilta, jolloin kukin yhtiöistä on maksanut A:lle palkkaa. Asia palautettiin eläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

A on työskennellyt työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin kuuluvassa työsuhteessa 1.8.1993 alkaen. Saatujen selvitysten perusteella A on työskennellyt T Oy:n lukuun 30.6.1997 saakka, minkä jälkeen työskentely on tapahtunut Y Oy:n lukuun. Hänen palkanmaksajinaan ovat kuitenkin toimineet U Oy, X Oy, V Oy ja Z -niminen saksalainen yhtiö. Kaikissa mainituissa yrityksissä tosiasiallinen määräysvalta on ollut D -nimisellä henkilöllä ja B -niminen henkilö on toiminut yritysten hallitusten ainoana varsinaisena jäsenenä.

Kouvolan käräjäoikeus on 4.9.1998 antamassaan tuomiossa velvoittanut T Oy:n konkurssipesän maksamaan kantajina toimineille työntekijöille työsuhteeseen perustuvia saatavia. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että D yhteistoimintakumppaneineen on käyttänyt samassa jatkuvassa liiketoiminnassaan eri nimisiä yhtiöitä, jotka ovat olleet kukin aikansa D:n käytössä ja sitten liiketoiminta tai ainakin työntekijöiden palkan maksu on taas siirretty seuraavalle yhtiölle. T Oy on ollut tällainen liiketoiminnassa käytetty yhtiö.

Käräjäoikeus on edelleen tuomiossaan todennut, että tällaisessa työsuhteessa ratkaisevaa ei ole, minkä niminen maksaja työsuhteen kestäessä kulloinkin on työntekijöiden palkan suorittanut. Työnantajan palkanmaksuvelvoitteen on katsottu määräytyvän tosiasiallisen yrittäjätoiminnan eikä siinä käytettyjen juridisten henkilöiden muodollisten rajojen perusteella. Sen vuoksi käräjäoikeus on katsonut, että todellinen työnantaja eli T Oy on velvollinen suorittamaan työntekijöidensä palkat ja muut työsuhteeseen perustuvat saatavat, jos työntekijät vaativat niitä siltä.

Kouvolan hovioikeus on Kouvolan käräjäoikeuden 4.9.1998 antamasta tuomiosta tehdyn muutoksenhakemuksen johdosta 17.3.1999 antamassaan tuomiossa katsonut, että T Oy oli pidettävä yritysryhmässä keskeisenä yrityksenä ja R Oy:tä, X Oy:tä sekä V Oy:tä T Oy:n toimintaa palvelevina yhtiöinä. Hovioikeus on katsonut, että palkanmaksajina toimineiden yhtiöiden lyhyin väliajoin tapahtuneet vaihtumiset ovat sisältäneet normaalille liiketoiminnalle vieraita piirteitä niin, että tarkoituksena on ollut työnantajavelvoitteiden kiertäminen. Tuollaisessa tilanteessa vastuu palkoista on tullut kohdistaa muodollinen yhtiörakenne ohittaen tosiasiallisena päätoimijana pidetylle yhtiölle, minkä vuoksi Kouvolan hovioikeus on T Oy:öön kohdistuvan vastuun samastuksen perusteella velvoittanut sen suorittamaan kanteessa vaaditut palkkasaatavat.

Osakeyhtiölain 1 luvun 1 §:stä ilmenevän erillisyysperiaatteen mukaisesti osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan ja johtajistaan siten erillinen varallisuuspiiri, että vain yhtiö vastaa varallisuudellaan sitoumuksistaan ja velvoitteistaan. Poikkeustilanteissa vastuu voidaan kuitenkin ulottaa oikeushenkilön muodollisjuridisia rajoja laajemmalle. Tästä vastuupiirin laajennuksesta, jota myös yllä kerrotut Kouvolan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ilmentävät, käytetään nimitystä vastuun samastus.

Edellä kerrottujen Kouvolan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden mukaan T Oy on velvoitettu vastaamaan samaan yritystoimintaan kuuluvien U Oy:n (entinen R Oy), X Oy:n sekä V Oy:n palkanmaksuvelvoitteista. Samaa periaatetta noudattaen T Oy:n on katsottava olevan vastuussa myös mainittujen yhtiöiden eläketurvan järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista.

T Oy:n liiketoimintaa on välittömästi jatkanut Y Oy, jolle samaan yritystoimintaan kuuluvien yritysten puhelinpalvelutoiminnasta saatu hyöty on 1.7.1997 jälkeen pyritty kanavoimaan. Liiketoiminta on jatkunut saman henkilön eli D:n määräysvallassa eikä liiketoiminnan siirtoon uudelle yhtiölle voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa olleen liiketaloudellisia perusteita. Liiketoiminnan siirto ei näissä olosuhteissa saa johtaa Y Oy:n vapautumiseen T Oy:n sekä tämän palkanmaksuun käyttämien yhtiöiden U Oy:n (entinen R Oy), X Oy:n ja V Oy:n toiminnasta aiheutuneista vastuista ja velvoitteista. Sen vuoksi Y Oy vastaa A:n eläketurvan järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista myös siltä ajalta, jolta mainitut yhtiöt ovat maksaneet hänelle palkkoja.

Lainkohta

Työntekijäin eläkelaki 1 § 1 mom.

Jaosto

VIII