Insurance court dismissed appeal; future period rights lost due to insufficient qualifying days between job end and pension start.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court rejected the applicant's appeal against the Pension Board's decision to deny future period rights in his pension. The applicant argued that his time between his last job ending in 1993 and receiving supplementary pension days in 1996 should count toward the required 360-day qualifying period. The court held that because only 500 unemployment days and 133 training days fell within this gap, the remaining 482 days were insufficient to extend the qualifying period under the relevant pension law. Consequently, the applicant had no right to future period benefits, and the lower court's calculation was upheld.
Legislator headnote
AI generatedTyöntekijäin eläkelaki 6 a § 2 mom. 6 kohta; 3 mom.: The right to future period benefits is contingent upon the existence of a qualifying period of 360 days of qualifying benefits between the end of the last employment and the start of supplementary pension days, and this right is lost if the gap exceeds the extendable period.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n viimeisen työsuhteen päättymisen (19.10.1993) ja 1. lisäpäivän (25.11.1996) väliin jäi 1 115 päivää. Karenssiaikaa pidensivät 500 työttömyyspäivää ja 133 koulutustukipäivää, mutta siitä huolimatta väliin jäi vielä 482 sellaista päivää, joilta A:lle ei ollut maksettu TEL:n 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja 360 päivän karenssiaikaa pidentäviä etuuksia. Siten työttömyyseläkkeessä ei ollut tulevan ajan oikeutta.
Esitiedot
Eläkelaitos myönsi A:lle työttömyyseläkkeen tietyn suuruisena 1.1.2000 alkaen.
A haki päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati, että eläkettä määrättäessä otetaan huomioon myös niin sanottu tuleva aika.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
Tulevan ajan 360 jälkikarenssipäivää laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta työntekijä on saanut sairausvakuutuslain (464/63) mukaista päivärahaa kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen työntekijäin eläkelaissa (TEL) tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista. Työkyvyttömyyden alkamispäivällä tarkoitetaan eläketapahtumapäivää.
Työttömyyseläkkeen myöntämisen eräänä edellytyksenä on, että työntekijä esittää työvoimaviranomaisen todistuksen siitä, että hän on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvalain (602/84) mukaiseen työttömyyspäivärahaan.
Työttömyyseläke on yhtä suuri kuin se TEL:n mukainen työkyvyttömyyseläke, joka työntekijälle olisi myönnetty, jos hänellä työttömäksi joutuessaan olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Työttömyyseläkettä määrättäessä työntekijän katsotaan joutuneen työttömäksi sinä päivänä, jolta hänelle on ensimmäisen kerran suoritettu työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea 60 viimeksi kuluneen viikon aikana laskettuna päivästä, joka on aikaisintaan kuukautta ennen TEL:n 4 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työvoimaviranomaisen todistuksen antamispäivästä. Tämä työvoimaviranomaisen todistuksesta suoraan näkyvä päivä on työttömyyseläkkeen todellinen eläketapahtumapäivä.
A:n kohdalla eläketapahtumapäivä on 8.10.1998. Mikäli sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa olisi maksettu työttömyyseläkkeen todellista eläketapahtumapäivää edeltäneen kolmen vuoden aikana, tässä tapauksessa siis aikana 8.10.1995 - 7.10.1998, sairauspäivärahat pidentäisivät 360 päivän jälkikarenssiaikaa. Koska päivärahaa on kuitenkin maksettu viimeksi ajalta 12.2. - 30.9.1994, eivät päivärahapäivät vaikuta karenssiajan laskemiseen.
Eläketurvakeskuksen lakiosasto on käsitellyt edellä mainittua kysymystä 18.6.1997 päivätyssä tiedotteessaan n:o 17/97 ja todennut perusteluina, että TEL:n 6 a §:n 3 momentti on poikkeussääntö verrattuna saman lainkohdan 1 ja 2 momentteihin. Poikkeussääntöä pitää soveltaa suppeasti. Jos kolmen vuoden aika laskettaisiin 2 momentin 6 kohdan sanamuodon vastaisesti 1. lisäpäivästä taaksepäin, pidentäisi se tulevan ajan säilymisaikaa eräissä tapauksissa huomattavastikin siitä, mitä 3 momentissa on tarkoitettu.
Työttömyyspäivärahaa saanut henkilö, joka on täyttänyt 55 vuotta ennen kuin päivärahojen enimmäismäärä (500 päivää) tuli täyteen, säilyttää eläkkeessään tulevan ajan oikeuden 60 vuoden täyttämiskuukauden loppuun saakka, jos hän on saanut työttömyysturvalain tarkoittamilta lisäpäiviltä päivärahaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että tulevan ajan oikeus oli voimassa vielä lisäpäivien alkaessa.
A:n viimeisen työsuhteen päättymisen (19.10.1993) ja 1. lisäpäivän (25.11.1996) väliin jää 1 115 päivää. Karenssiaikaa pidentävät 500 työttömyyspäivää ja 133 koulutustukipäivää, mutta siitä huolimatta väliin jää vielä 482 sellaista päivää, joilta A:lle ei ole maksettu TEL:n 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja 360 päivän karenssiaikaa pidentäviä etuuksia. Näin ollen eläkkeessä ei ole tulevan ajan oikeutta.
Eläkelautakunnassa tehdyn tarkistuslaskelman mukaan A:n työttömyyseläke lisäeläkkeineen on 1.1.2000 alkaen oikein laskettu.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati niin sanotun tulevan ajan liittämistä työttömyyseläkkeeseensä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Eläkelautakunnan päätöksessä mainitut perustelut.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 4 c § 1 mom. 3 kohta ja 3 mom. (sellaisena kuin säännös oli voimassa 31.12.1999), 6 a § 2 mom. 6 kohta ja 3 mom.
Jaosto
II