Finnish Insurance Court dismissed grief compensation claim due to lack of statutory close relationship and insufficient crime severity.

Rikosvahinkolain 6 a §:n mukaan surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisoilla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kyseisessä lainkohdassa korvauksen tuomitsemiselle säädetyt edellytykset eivät täyttyneet, joten vaatimus kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylättiin.

Asiatiedot

A oli Valtiokonttorille jättämässään korvaushakemuksessa vaatinut korvausta muun muassa kuolemantapauksen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi päätöksellään vaatimuksen.

Valtiokonttorin päätöksen perustelut

Rikosvahinkolain 6 a §:n mukaan surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisoilla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Korvausta tuomitaan maksettavaksi, jos se harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:ssä mainitaan korvaukseen oikeutettuina läheisinä surmansa saaneen vanhemmat, lapset ja aviopuoliso, mutta ei sisaruksia. Lain esitöissä (HE 116/1998 vp) todetaan, että pykälässä mainittuihin verrattavia erityisen läheisiä henkilöitä voivat olla ainakin surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa elänyt aviopuoliso sekä kasvattilapsi ja -vanhemmat.

A ei rikoksen tapahtuma-aikana ole asunut surmansa saaneen kanssa samassa taloudessa. Tämän huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, että A:n ja surmansa saaneen välistä suhdetta ei läheisestä sukulaissuhteesta huolimatta voida pitää laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä.

Korvauksen tuomitsemista harkittaessa yksi keskeinen huomioon otettava seikka on surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys. Tätä ei arvioida pelkästään avio- tai sukulaissuhteen perusteella. Olennaista on se, onko surmansa saaneen ja korvausta vaativan välillä tosiasiassa ollut yhteenkuuluvuus- tai riippuvuussuhde. Tätä voi osoittaa esimerkiksi yhteisessä taloudessa asuminen. Myös A:n ja surmansa saaneen iällä sekä elämäntilanteella on merkitystä suhteen läheisyyttä arvioitaessa. Esitöiden (HE 116/1998 vp) mukaan kohtuuttomana ei voida pitää esimerkiksi sitä, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle ei yleensä tuomita maksettavaksi rahallista korvausta kärsimyksestä.

Kohtuuharkinnassa on otettava huomioon myös kuoleman aiheuttaneen teon laatu. Lain esitöissä korvauksen suorittamista puoltavana seikkana mainitaan se, että tekotapa on ollut poikkeuksellisen raaka ja uhrin ihmisarvoa alentava. Surmattu on esimerkiksi välittömästi ennen kuolemaansa saattanut joutua pitkäaikaisen väkivallan kohteeksi. Korvausvaatimuksen perusteena olevaan tapaukseen ei liity tällaisia korvauksen suorittamista puoltavia erityispiirteitä.

Surmansa saaneen ja korvausta vaativan suhteen läheisyyden ja teon laadun lisäksi kohtuusharkinnassa on otettava huomioon muut olosuhteet. Lain esitöissä tällaisina muina olosuhteina mainitaan läheisen läsnäolo surmaamishetkellä sekä surmaamisen tapahtuminen surmansa saaneen ja korvausta vaativan yhteisessä kodissa. Valtiokonttorin näkemyksen mukaan tällaisia seikkoja ei ole tullut esille nyt käsiteltävässä tapauksessa.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen Valtiokonttori katsoo, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen tuomitsemiselle säädetyt edellytykset eivät täyty korvaushakemuksen perusteena olevassa tapauksessa, joten vaatimus kuoleman aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylätään.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 20.000 markkaa. A vaati lisäksi valituksesta vakuutusoikeudelle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 2.440 markalla. Valitukseen oheistettiin A:n enon B:n lausunto.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Asian näin päättyessä hylättiin myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus.

Vakuutusoikeuden perustelut

Yksityisluonteinen kirjallinen todistajankertomus:

A on oheistanut valitukseensa enonsa B:n lausunnon, jonka tarkoitus on osoittaa A:n perhesuhteet sekä hänen läheiset suhteensa äitiinsä.

B:n lausuntoa on pidettävä hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentin mukaisena yksityisluonteisena kirjallisena todistajankertomuksena. Saman säännöksen mukaan todistajankertomuksen laatinutta todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä.

B on kertonut todistajankertomuksessaan muun muassa seuraavaa:

C:n ja hänen puolisonsa avioliitto päättyi eroon vuonna 1985. A:n isä ei halunnut pitää yhteyttä tyttäreensä. A kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995, minkä jälkeen hän hakeutui au pairiksi Lontooseen, josta palattuaan hän muutti omaan yksiöönsä asumaan. Hän kävi muuttonsa jälkeen silloin tällöin äitinsä kanssa shoppailemassa. Saatuaan tiedon äitinsä kuolemasta A hoiti hautajaisiin liittyvät järjestelyt ja yhteydenpidon viranomaisiin sekä hakeutui omatoimisesti kunnalliseen kriisinlievitykseen.

B:n todistajankertomuksesta ei ilmene sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n ja hänen äitinsä välistä suhdetta voitaisiin pitää laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä. Tämä huomioon ottaen kirjallisen todistajankertomuksen antaneen B:n kuulemista vakuutusoikeudessa suullisesti ei katsota tarpeelliseksi.

Surmansa saaneen läheiselle suoritettava korvaus kärsimyksestä:

Valtiokonttorin päätöksessä lausutut perustelut.

Jaosto

VIII