Court dismissed state compensation claim for mental suffering caused by violating a no-contact order.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court rejected the applicant's claim for state compensation regarding mental suffering resulting from a violation of a no-contact order. The applicant argued that repeated phone calls and unauthorized visits constituted a crime under the Criminal Injustice Act, yet the court found the conduct did not meet the statutory definition of a crime infringing on personal freedom. Consequently, the court held that no compensation was due because the specific elements required by the Criminal Injustice Act were not satisfied.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 5 §:n 2 momentti; Rikoslain 20 luku: Compensation for mental suffering is payable only for crimes infringing on personal freedom or listed in Chapter 20 of the Criminal Code, excluding mere violations of no-contact orders.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
B oli syyllistynyt hänelle määrätyn lähestymiskiellon rikkomiseen soittelemalla A:lle puhelimitse useita kertoja päivässä kotiin, sukulaisten luokse sekä työpaikalle. Lisäksi B oli oleskellut A:n asunnon rappukäytävässä. Tekoa ei ollut pidettävä sellaisena rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin tarkoittamana A:n vapauteen kohdistuneena rikoksena, että A olisi ollut oikeutettu valtion varoista maksettavaan henkisen kärsimyksen korvaukseen.
Esitiedot
Kajaanin käräjäoikeus oli tuomiollaan velvoittanut B:n suorittamaan A:lle lähestymiskiellon rikkomisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 1.000 markkaa.
A vaati hakemuksessaan Valtiokonttorille lähestymiskiellon rikkomisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä korvauksena 1.000 markkaa rikosvahinkolain nojalla.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi henkistä kärsimystä koskevan korvausvaatimuksen.
Valtiokonttorin perustelut
Rikosvahinkolain 5 §:n nojalla henkisestä kärsimyksestä on säädetty suoritettavaksi korvausta ainoastaan silloin, kun se on aiheutettu vapauteen kohdistuneella rikoksella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla siveellisyysrikoksella.
Korvausvaatimuksen perusteena olevan rikoksen ei voida katsoa täyttävän laittoman uhkauksen tai muunkaan vapauteen kohdistuneen rikoksen tunnusmerkistöä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati korvausta henkisestä kärsimyksestä 1.000 markkaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin mukaan henkilövahinkona korvataan myös kärsimys, joka on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella. Tässä tapauksessa tekijä oli syyllistynyt hänelle määrätyn lähestymiskiellon rikkomiseen soittelemalla A:lle puhelimitse useita kertoja päivässä kotiin, sukulaisten luokse sekä työpaikalle. Lisäksi tekijä oli oleskellut A:n asunnon rappukäytävässä. Vakuutusoikeus katsoo, ettei tekoa mainitun teonkuvauksen perusteella ole pidettävä sellaisena rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin tarkoittamana A:n vapauteen kohdistuneena rikoksena, että A olisi oikeutettu valtion varoista maksettavaan henkisen kärsimyksen korvaukseen.
Jaosto
VI