Court dismissed claim that intermittent foreign work breaks continuous residence for social security purposes.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court dismissed the applicant's appeal against the Social Insurance Institution's decision denying social security benefits based on residence. Although the applicant spent more time in Finland than abroad between November 1997 and November 1998, his residence was considered interrupted by periodic trips to Mozambique for continuous employment. The court held that the intermittent nature of his stay and the duration of his foreign work prevented him from being deemed a resident for social security purposes under the relevant law.
Legislator headnote
AI generatedLaki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 3 §; 7 §: A person is considered to reside in Finland only if they have a permanent home and reside there continuously and primarily; intermittent absences for work do not automatically break residence if the overall pattern shows stronger ties to Finland, but significant continuous foreign employment can negate this.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli ajalla 16.11.1997 - 15.11.1998 oleskellut Suomessa enemmän aikaa kuin ulkomailla. A:n Suomessa oleskeluaika ei ollut kuitenkaan ollut yhdenjaksoinen vaan hän oli välillä palannut työskentelemään Mosambikiin, jossa hän oli työskennellyt yhdenjaksoisesti 26.4.1993 alkaen 16.11.1997 saakka. A:n ei voitu katsoa, ottaen huomioon muun muassa hänen ulkomailla samassa asemamaassa oleskelemansa ajan pituus ja Suomessa oleskelemansa ajanjakson katkonaisuus, palanneen pysyvästi oleskelemaan Suomeen 16.11.1997. Lähetetyn työntekijän tuli välittömästi ennen lähettämistä kuulua Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. Työskennellessään ajalla 1.2. - 27.4.1998 ja 4.9.1998 lukien Mosambikissa suomalaisen yrityksen palveluksessa A ei kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin.
Kansaneläkelaitoksen päätös
A oli hakemuksessaan ilmoittanut olevansa ajoilla 1.2. - 27.4.1998 ja 4.9.1998 - 31.8.1999 kehitysyhteistyössä ulkomailla suomalaisen työnantajan lähettämänä katsoen olevansa oikeutettu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Kansaneläkelaitos hylkäsi päätöksellään hakemuksen 1.1.1995 lukien, koska A ei ollut työskennellyt ulkomailla lain edellyttämällä tavalla suomalaisen työnantajan lähettämänä työntekijänä.
Kansaneläkelaitos totesi, että laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta oli tullut voimaan 1.1.1994. Koska A:n ulkomailla oleskelua oli pidetty tilapäisenä kyseisen lain voimaan tullessa, A oli kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin lain siirtymäsäännöksen perusteella yhden vuoden ajan lain voimaan tulosta, 1.1. - 31.12.1994.
Työskennellessään ajalla 1.2. - 27.4.1998 ja 4.9.1998 lukien Mosambikissa suomalaisen yrityksen palveluksessa A ei kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, koska lähetetyn työntekijän tuli välittömästi ennen lähettämistä kuulua Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. A:n Suomessa oleskelua työkomennusten väleillä ei voitu katsoa vakinaiseksi paluuksi Suomeen.
Tarkastuslautakunnan ratkaisu
Tarkastuslautakunta hylkäsi valituksen A:n osalta.
Tarkastuslautakunnan perustelut
A:n ei katsota olleen ulkomailla senkaltaisissa tehtävissä, että häneen voitaisiin katsoa sovellettavan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä vuotta pidemmältä ajalta ulkomaille lähdöstä ennen 1.2.1998. Täten A:ta ei katsota Suomessa asuvaksi myöskään hänen ulkomailla työskentelyaikoina 1.2.1998 lukien.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tarkastuslautakunnan päätökseen ja vaati, että häntä pidettäisiin Suomessa asuvana sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa 16.11.1997 lukien, jolloin hän oli palannut asumaan Suomeen. A vetosi muun muassa ajalla 1.2. - 27.4.1998 olleen ulkomaantyönsä tilapäisyyteen sekä kiinteinä siteinä Suomessa sijaitsevaan omistusasuntoonsa, perheensä asumiseen Suomessa, Suomessa viettämiinsä loma-aikoihin, kuulumiseensa Suomen työeläkelainsäädännön piiriin ja verovelvollisuuteensa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tarkastuslautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3§:n mukaan henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Lain esitöissä (HE 287/1993) todetaan muun muassa, että jos henkilö jatkuvasti vuosittain oleskelee yli puolet ajasta ulkomailla, hänen voidaan katsoa asuvan muualla kuin Suomessa, vaikka hänellä olisi asunto myös täällä. Rajatapauksessa tulee kokonaisharkinnan perusteella selvittää, onko henkilöllä olosuhteisiinsa nähden olennaisemmat siteet Suomeen kuin muuhun valtioon.
A on esitetyn selvityksen mukaan ajoilla 16.11.1997 - 31.1.1998 ja 27.4.- 3.9.1998 asunut perheineen Suomessa ja hänellä on täällä ollut varsinainen asunto ja koti. A on siten myös ajalla 16.11.1997 - 15.11.1998 tosiasiallisesti oleskellut Suomessa enemmän aikaa kuin ulkomailla. A:n Suomessa oleskeluaika ei ole kuitenkaan ollut yhdenjaksoinen vaan hän on välillä palannut työskentelemään Mosambikiin, jossa hän oli työskennellyt yhdenjaksoisesti 26.4.1993 alkaen 16.11.1997 saakka. A:n ei voida katsoa, ottaen huomioon muun muassa hänen ulkomailla samassa asemamaassa oleskelemansa ajan pituus ja Suomessa oleskelemansa ajanjakson katkonaisuus, palanneen pysyvästi oleskelemaan Suomeen 16.11.1997.
Muilta osin Kansaneläkelaitoksen päätöksessä mainitut perustelut.
Lainkohdat
Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 3 § ja 7 §, sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen 1.3.1999
Osasto
IX
Äänestys
2-1