Supreme Court rules solvent exposure causing brain changes constitutes occupational disease under Finnish Act on Occupational Diseases.

A oli työskennellyt automaalarina altistuen pitkäaikaisesti ja voimakkaasti liuotinaineille. A:lla oli todettu toistuvasti lievään aivosairauteen sopivia muutoksia, jotka sopivat laadullisesti liuotinaineiden tai runsaan alkoholin käytön aiheuttamiksi. Kysymys siitä, oliko A:lla katsottava olevan työperäinen liuotinainemyrkytys.

Esitiedot

A oli työskennellyt automaalarina vuodesta 1963. X Oy:n palveluksessa hän oli ollut vuosina 1984-1987 ja vuodesta 1992 alkaen talviaikaan noin 5 kuukautta vuodessa. A:lla oli ollut 1980-luvulta alkaen hermostuneisuutta, päänsärkyä, muistivaikeuksia ja masentuneisuutta. Hän oli vuonna 1986 Työterveyslaitoksella tutkimuksissa epäillyn liuotinainemyrkytyksen vuoksi. Tuolloin ei ollut todettu psyko-orgaanista oireyhtymää. Alkoholin käytön katsottiin vaikeuttaneen tulosten tulkintaa.

Vakuutuslaitos Y oli 22.5.1987 antamallaan päätöksellä evännyt A:lta korvauksen epäillystä työperäisestä liuotinainesairaudesta, koska hänellä ei ollut todettu ammattitautia.

A oli ollut tutkimuksissa Työterveyslaitoksella 23.9.1998 alkaen. Työterveyslaitoksen mukaan A:lla oli tutkimuksissa todettu liuotinainemyrkytys.

Vakuutuslaitos Z katsoi 15.4.1999 antamassaan päätöksessä, että työterveyslaitoksen lausunto ei antanut aihetta muuttaa vakuutuslaitos Y:n 22.5.1987 antamaa päätöstä, koska ei ollut voitu edelleenkään todeta työstä johtuvaa ammattitautia.

A haki 15.4.1999 annettuun päätökseen muutosta tapaturmalautakunnalta.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu 31.8.1999

Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Äänestysratkaisu 4-2.

Tapaturmalautakunnan perustelut

Ammattitautilain (1343/88) 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan 1 §:n 2 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta.

A:ta on tutkittu erittäin perusteellisesti psyykkisten oireiden takia. Tapaturmalautakunta katsoo, ettei hänellä ole edellä mainittujen tutkimustulosten perusteella todettu liuotinainemyrkytystä. Kysymyksessä ei myöskään ole työn aiheuttama sairauden olennainen paheneminen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati sairautensa korvaamista ammattitautina.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 5.9.2000

Tapaturmalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Äänestysratkaisu 4-1.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmalautakunnan päätöksessä mainitut perusteet. Esitetty uusi selvitys ei aiheuta muutosta asian arviointiin.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. A haki muutosta vakuutusoikeuden päätökseen ja uudisti vaatimuksensa liuotinainemyrkytyksen aiheuttaman sairauden korvaamisesta ammattitautina.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.3.2002

Vakuutusoikeuden päätös kumottiin. Vakuutuslaitos Z velvoitettiin suorittamaan A:lle marraskuussa 1986 ilmenneen ammattitaudin johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautettiin vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Korkeimman oikeuden perustelut

Korkein oikeus katsoo terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja asiassa esitetyn muun lääketieteellisen selvityksen perusteella, että A:lla on liuotinainemyrkytys ja että asiassa on kysymys siitä, onko sairaus työperäinen ja milloin sen on katsottava ilmenneen.

Ammattitautilain 3 §:n 2 momentin mukaan, jollei erityisistä syistä muuta johdu, ammattitaudin ilmenemishetkenä pidetään sitä ajankohtaa, jona sairastunut henkilö ensimmäisen kerran hakeutui lääkärin tutkittavaksi silloin tai myöhemmin ammattitaudiksi todetun sairauden johdosta.

A:n on todettu altistuneen vuodesta 1963 lähtien työssään liuotinaineille. Marraskuussa 1986 häntä on ensimmäisen kerran tutkittu liuotinainealtistumiselle tyypillisten oireiden johdosta. Tutkimustulosten tulkintaa ovat silloin vaikeuttaneet A:n alkoholinkäytöstä saadut tiedot. Altistuminen on jatkunut ja vuonna 1998 neuropsykologisten oireiden on todettu kehittyneen liuotinainemyrkytykseksi. A:n kertoman mukaan ja myös tutkimustulosten perusteella hänen alkoholinkäyttönsä on vähentynyt vuoden 1986 jälkeen. Liuotinaineperäistä sairastumista tukee se, että neuropsykologiset muutokset ovat kuitenkin olleet ennallaan.

Ammattitautilain 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Lain 2 §:n ja ammattitautiasetuksen 2 §:n mukaan asetuksen 3 §:ssä tarkoitetun sairauden katsotaan olevan ammattitauti, kun fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä esiintyy henkilön työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta.

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A:lla todettu liuotinainemyrkytys on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut pitkäaikaisesta liuotinainealtistumisesta hänen työssään. Näin ollen, kun sairauden ei ole osoitettu aiheutuneen työn ulkopuolisesta altistuksesta, liuotinainemyrkytys on ammattitautiasetuksen 3 §:ssä tarkoitettuna kemiallisesta tekijästä johtuvana sairautena korvattava ammattitautina. Koska A on hakeutunut marraskuussa 1986 ensimmäisen kerran tutkimuksiin myöhemmin ammattitaudiksi todettujen neuropsykologisten oireiden johdosta, ammattitaudin ilmenemisajankohtana on pidettävä marraskuuta 1986.

Jaosto

II