Insurance court allows partial compensation for mental distress caused by spouse's intentional killing of child.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe insurance court allowed a partial claim for mental distress compensation against the murderer's insurer, reducing the amount from 200,000 to 120,000 marks. The court found that the husband intentionally killed his wife's child to cause her psychological trauma and was fully aware of the child's importance to her. Although the State Office rejected the claim based on the Criminal Damage Act's limited scope, the court applied the Civil Liability Act to recognize the wife as the true victim of the intentional crime.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 5 §; RIVL 5 luvun 2 §: The victim's spouse may claim compensation for mental distress resulting from an intentional crime committed by the spouse against the child, even if the Criminal Damage Act does not explicitly cover such claims.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
X:n aviopuoliso oli 13.3.1995 tahallaan surmannut hänen ja X:n 4-vuotiaan lapsen. Rikoksentekijä oli tuomittu rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta.
Korvausvelvollisuutta arvioidessaan käräjäoikeus oli katsonut, että rikoksentekijällä oli ollut pyrkimys aiheuttaa lapsen surmaamisella tämän äidille henkistä järkytystä ja kärsimystä ja kostaa tälle. Lisäksi käräjäoikeus oli todennut, että rikoksentekijä oli toteuttanut teon vaimonsa kotona ymmärtäen sen, että mitä ilmeisemmin hänen vaimonsa tulisi löytämään uhrin. Edelleen käräjäoikeus oli todennut, että rikoksentekijä oli ollut tietoinen siitä, että lapsi oli ollut äidilleen aina erityisen tärkeä. Käräjäoikeus oli velvoittanut rikoksentekijän suorittamaan vahingonkorvauksena X:lle kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä 200.000 markkaa korkoineen.
Hovioikeus oli katsonut tuomiossaan, että X oli löytänyt erityisen raa'alla tavalla surmatun lapsensa ruumiin rikoksen tekopaikalta kotoaan. Tästä ja siitä, että lapsen tappaneen aviomiehen tarkoituksena oli ollut kosto ja järkytyksen aiheuttaminen X:lle, oli esitettyjen lääketieteellisten selvitysten perusteella aiheuttanut X:lle voimakkaita psykiatrisia oireita, joiden vuoksi hän oli ollut työkyvytön ja joutunut käyttämään lapsensa kuoleman jälkeen säännöllisesti masennuslääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus oli velvoittanut tuomitun suorittamaan X:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä pitäen tuomittavan vahingonkorvauksen kohtuullisena määränä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemasta 120.000 markkaa.
Valtiokonttori oli hylännyt kärsimystä koskevan vaatimuksen. Perusteluinaan Valtiokonttori oli todennut seuraavaa: Rikosvahinkolain 5 §:n nojalla kärsimyksestä on säädetty suoritettavaksi korvausta henkilövahingon kärsineelle, mikäli kärsimys on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella. Koska rikosvahinkolaissa on rikoksen uhrin omaisille säädetty suoritettavaksi korvausta vain hautauskuluista ja elatuksen menetyksestä ja koska hakemuksessa ei ole kyseessä rikosvahinkolaissa korvattavaksi säädetystä kärsimyksestä, hylätään sitä koskeva korvausvaatimus.
X haki vakuutusoikeudessa muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati RIVL:n nojalla korvausta henkisestä kärsimyksestä hovioikeuden päätöksen mukaisesti korostaen sitä, että aviomiehellä oli ollut tarkoitus kostaa vaimolle lapsen murhaamisen kautta. Näin ollen vaimo ja murhatun lapsen äiti oli suoritetun rikoksen uhri ja todellinen kärsijä.
Jaosto:IV Äänestys: