Court holds oral contract binding despite price increase due to scope expansion and lack of written signature.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe court of appeal ruled that the defendant was bound by an oral design contract despite the absence of a written signature. The plaintiff had performed extensive work based on an initial verbal agreement, but the project scope expanded significantly, causing costs to quadruple. The court determined that the defendant's continued participation in negotiations and acceptance of the expanded work constituted an implied acceptance of the new terms, making the original price estimate obsolete.
Legislator headnote
AI generatedSopimuslaki 1974/1974; 10 §: An oral contract is binding if the parties have acted in accordance with it, and a significant change in scope invalidates the original price estimate.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Suunnittelutoimisto A ja linja-autoliikennettä harjoittava osakeyhtiö B olivat suullisesti sopineet, että A suoritti B:n korjaus- ja huoltorakennuksen saneeraus- ja laajennustyön kokonaisuussuunnittelun tuolloin esillä olleiden erään arkkitehtitoimiston aikaisemmin laatimien piirrustusten osoittamassa laajuudessa. A:n edustaja oli ilmoittanut, että työ tulisi maksamaan 170.000 markkaa. A oli tämän jälkeen lähettänyt B:lle allekirjoitettavaksi kokonaissuunnittelusopimuksen, jossa palkkion oli merkitty olevan 70 prosenttia Suomen Konsulttitoimistojen Liitto ry:n taksoista. B ei ollut allekirjoittanut kirjallista sopimusta, mutta A oli yhteistoiminnassa sen kanssa aloittanut suunnittelutyön, jonka kuluessa asianosaiset olivat pitäneet muun muassa seitsemän yhteistä suunnittelukokousta.
Suunnittelukohde oli B:n suunnittelun aikana päättämien muutosten vuoksi olennaisesti laajentunut ja suunnittelutyö oli muuttunut vaikeammaksi alkuperäiseen suunnitteluvaihtoehtoon verrattuna. Kun alkuperäisen vaihtoehdon mukainen rakennustilavuus olisi ollut noin 4700 kuutiometriä, niin tilavuus oli muutosten johdosta noussut noin 9800 kuutiometriksi, ja kustannusarvio oli noussut alkuperäisestä noin 3 miljoonasta noin 7 miljoonaksi markaksi. Ensimmäisessä suunnittelukokouksessa A:n edustaja oli tiedustellut sopimuksen allekirjoittamisesta, jolloin B:n edustaja oli vastannut asian olevan kaikin puolin kunnossa.
Kun A oli lähettänyt ensimmäisen 255.600 markan määräisen laskun, niin B oli keskeyttänyt työn ja ilmoittanut keskeyttämisen syyksi sen, että suunnittelupalkkio oli, kun laskutetusta osuudesta oli pääteltävissä tuleva kokonaispalkkio, noussut sovittuun palkkioon nähden nelinkertaiseksi.
Hovioikeus katsoi, että B:n edustajien oli täytynyt ymmärtää, että työn laajennuttua ja vaikeuduttua olennaisesti ei suullisissa sopimusneuvotteluissa ilmaistu 170.000 markan kokonaissumma enää voinut olla sitova. Vaikkakaan B ei ollut allekirjoittanut kirjallista suunnittelusopimusta, se oli toimimalla niin kuin sopimus olisi ollut voimassa tullut menettelynsä johdosta sidotuksi sopimukseen samalla tavalla kuin jos se olisi allekirjoittanut sopimuksen. Sen vuoksi hovioikeus velvoitti B Oy:n suorittamaan laskun määrän 255.600 vaadittuine korkoineen ja korvauksen suunnittelusopimuksen perusteettomasta purkamisesta.
Kirjallisuus:
Hannu v. Hertzen: Sopimusneuvottelut (Helsinki 1984) s. 79 ss.
K. A. Telaranta: Varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu
(Porvoo, Helsinki, 1953) s. 200 ss.
Kurt Grönfors: Avtalslagen (Lund 1984)
Läsnä: Varjotie, Martimo ja Ritola Esittelijä: Vanamo
KKO:n ratkaisu: Ei valituslupaa.
Päätös n:o 2997/1.10.1986