Court declared sales of business shares void as unconscionable given guardian's knowledge of impending death.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Court of Appeal declared the sale of business shares and related rights void under Section 33 of the Property Law Act. The guardian and his child sold the business to the child's spouse shortly after the guardian was appointed and the wife was hospitalized for liver failure, despite knowing her imminent death. The court found the transaction unconscionable because the parties understood the wife's condition meant the agreed price and future income rights held no real value, rendering the deal significantly below market rate.
Legislator headnote
AI generatedSection 33 of the Property Law Act; sales made by a guardian to a close relative shortly after the ward's hospitalization for terminal illness are void if the parties knew the ward's imminent death rendered the consideration illusory.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli määrätty 1.2.1980 vaimonsa B:n holhoojaksi. 8.2.1980 B oli viety sairaalaan pinnallisesti tajuttomana ja alkavaa maksakoomaa oli pidetty varsin todennäköisenä ja B:n tilaa vakavana.
Sairaalassa B oli kuollut 10.2.1980.
8.2.1980 allekirjoitetuilla kauppakirjoilla A oli myynyt B:n holhoojana tämän omistamat osakkeet ja osuuden ky:ssä, jotka yhdessä oikeuttivat ravintolaliikkeen omistukseen, C:lle ja hänen vaimolleen. C oli yksi A:n ja B:n neljästä lapsesta.
Kauppahinta oli 155 000 mk rahana ja lisäksi A:lle ja B:lle oli pidätetty elinaikainen ruokailuoikeus ravintolassa ja B:lle oikeus saada osuus ky:n voitosta.
HO katsoi, että A:n ja C:n oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota kauppoihin seuraavilla perusteilla:
A ja C olivat B:n kuolemaa edeltäneiden kahden vuoden aikana eri kertoina yrittäneet taivuttaa B:tä myymään osakkeet ja osuutensa ky:ssä C:lle, mihin B ei ollut suostunut taivutteluista huolimatta.
A ja C olivat tietoisia B:n terveydentilasta sairaalaan vietäessä 8.2.1980 ja heidän olisi pitänyt ymmärtää, että B:n pikaisesti lähestyvä kuolema saattoi olla varsin mahdollinen.
Vaikkakin työsuojelupiiri oli esittänyt vaatimuksia ravintolassa olleiden puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi, mistä B ei ollut pystynyt huolehtimaan, ei tällä perusteella kuitenkaan ollut ollut tarvetta tehdä kauppoja niin pikaisesti eli viikon kuluessa siitä, kun A oli saanut holhoojanmääräyksen.
B:n terveydentilasta tietoisina oli A:n ja C:n täytynyt ymmärtää, että kauppahintojen osuudeksi merkityillä B:n elinaikaisella ruokailuoikeudella ja oikeudella saada elinaikanaan osuus ky:n voitosta ei ollut B:n terveydentilasta johtuen ollut kauppakirjojen sanamuotojen mukaista todellista merkitystä.
Kauppahinnat olivat olleet tämän vuoksi ja määrällisestikin oleellisesti alle käyvän hinnan, mistä A:n ravintola-alaa läheltä seuranneena ja C:n ravintola-alalla olevana on pitänyt olla tietoinen.
Sen vuoksi HO varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:n nojalla julisti kaupat mitättömiksi.
Läsnä: Liukko, Piira (erim.) ja Martimo Esittelijä: Galkin (eriävä ehdotus)
KKO:n ratkaisu: Ei valituslupaa Päätös n:o 2838/22.5.1985