Tenant's continued occupancy after lease termination created new rent contract subject to statutory protections.

Entinen työntekijä oli vuokrasuhteen irtisanomisesta huolimatta jäänyt asumaan työsuhdeasuntoon työehtosopimuksen mukaan määräytynyttä käypää alhaisempaa vuokraa vastaan.

Vuokranantajan kanne, jossa vaadittiin häätöä ja maksamattomia vuokria, katsottiin vuokrankorotusvaatimukseksi, minkä johdosta vuokraa korotettiin.

A oli B:lle 7.9.1981 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla H:gin asunto-oikeudessa kertonut, että hän oli kiinteistön huoltomiehen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta silmällä pitäen vuokrannut B:lle työsuhdeasunnon työehtosopimuksen mukaan määräytynyttä 342 markan kuukausivuokraa vastaan. B:n työsuhteen päätyttyä A oli irtisanonut vuokrasuhteen päättymään HVL 30 §:n nojalla 31.10.79. B:n jäätyä edelleen asumaan huoneistoon hänelle oli ilmoitettu, ettei vuokra enää määräytynyt työehtosopimuksen mukaisesti, vaan hänen tuli suorittaa vuokrana 620 mk ja lämminvesimaksuna 27 mk kuukaudessa, mikä vastasi A:n huoneistosta taloyhtiölle maksamaa kokonaisvuokraa.

Koska B irtisanomisesta huolimatta edelleen asui huoneistossa ja suorittamalla vuokrana vain 342 mk kuukaudessa oli jättänyt säännöllisesti huomattavan osan vuokrasta ja lämminvesimaksut kokonaan maksamatta ja kun A tarvitsi huoneiston työntekijänsä käyttöön asuntona, A oli vaatinut, että B velvoitettaisiin häädön uhalla heti muuttamaan huoneistosta ja suorittamaan 1.11.1979 ja 31.10.1981 väliseltä ajalta vuokrasta maksamatta jättämänsä 6.672 mk korkoineen.

B:n vastustettua kannetta asunto-oikeus 19.10.1981 julistamassaan tuomiossa katsoi, että asianosaisten välille oli syntynyt uusi irtisanomista edellyttävä vuokrasopimus ja että B oli maksamalla vuokrana 342 mk kuukaudessa täyttänyt vuokranmaksuvelvollisuutensa, minkä vuoksi asunto-oikeus hylkäsi kanteen.

HO tutki asian ja totesi, että A oli irtisanonut B:n vuokrasuhteen päättymään 31.10.1979. A oli kuitenkin menettänyt oikeutensa vedota sanottuun irtisanomiseen salliessaan B:n edelleen jäädä asumaan huoneistoon. Asianosaisten välille oli siten syntynyt asunto-oikeuden tuomiossa mainittu uusi vuokrasuhde, johon oli sovellettava HVL 10 luvun irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä ja jota A ei ollut HVL 34 §:n 6 mom:n mukaan voinut irtisanoa haasteen tiedoksiantamisella. Vuokran määrää koskevilta osin hos katsoi, että A oli nostamalla po.

kanteen saattanut vuokran määrää koskevan kysymyksen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Koska huoneiston vuokra oli jäänyt jälkeen vuokra-arvoltaan samanveroisista huoneistoista paikkakunnalla maksetusta kohtuullisesta käyvästä vuokrasta, hos katsoi, ettei ollut syytä muuttaa asunto-oikeuden tuomion lopputulosta muulla tavoin kuin että huoneiston kokonaisvuokraksi lämminvesimaksuineen vahvistettiin 520 mk kuukaudessa sen vuokranmaksukauden alusta, joka lähinnä alkoi kahden kuukauden kuluttua vuokrankorotusilmoituksen korvaavasta haasteen tiedoksi antamisesta eli siis 1.12.1981 lukien.

Läsnä: Poukka - Lakovaara - Mäki - Pohjola - Kaarni Esittelijä: Pohjala

ES.