Court dismissed early payment claim under bankruptcy law as it was a final price settlement, not a loan extension.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe court dismissed the creditor's claim for early payment under bankruptcy law because the invoice terms constituted a final price settlement rather than a loan extension. The debtor paid the debt before bankruptcy, arguing the invoice allowed immediate payment, while the creditor sought to treat it as a loan with interest. The court ruled that since the payment occurred before bankruptcy on a debt that had already matured, it did not qualify as an early payment under the relevant bankruptcy statute.
Legislator headnote
AI generatedSection 5 of the Debt Instrument Act; Section 46, paragraph d of the Bankruptcy Act: A payment made before bankruptcy on a debt that had already matured does not constitute an early payment under the statute if the original agreement was a final price settlement rather than a loan extension.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli, toimitettuaan tavaraa B:lle, syyskuussa 1979 lähettänyt laskun, johon oli merkitty maksuehdoksi "14 pv - 2 %, 30 pv netto laskutuskk:n päättymisestä" ja viivästyskoroksi 16 prosenttia.
B, joka oli 26.10.1979 tekemästään hakemuksesta asetettu konkurssiin, oli maksanut laskun 25.10.1979. Maksuehdon ei katsottu sisältäneen määräystä velan erääntymisestä eikä erääntymisajasta ollut näytetty muutoinkaan sovitun. Velan oli siten katsottava erääntyneen ennen konkurssin alkamista ja B:llä oli velkakirjalain 5 §:n säännökseen katsoen ollut oikeus maksaa velka heti laskut saatuaan haluamanaan aikana. KS 46 §:n d-kohdan nojalla ajettu takaisinsaantikanne hylättiin. (Ään.)
Läsnä: P. Suominen (erim.) - Tuomola - Hirsikangas (apuj.) Esittelijä: Leskinen
KKO:n ratkaisu:
Tuomio n:o 1342/18.3.1982; ann. 27.8.1982
Selostus: KKO, jossa B:n konkurssipesä haki muutosta, myönsi muutoksenhakuluvan ja katsoi, että A:n saaminen B:ltä oli syntynyt elokuussa 1979 ja että A ei ollut merkitsemällä laskuun yllä selostetut maksuehdot tarkoittanut myöntää B:lle luottoa määräajaksi vaan oli sovittanut kauppahinnan lopullisen määrän suoritusajankohdan mukaan. Koska B:n suorittama velan maksu ei siten ollut ollut konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitettu ennenaikainen suoritus, vaan oli koskenut ennen B:n konkurssin alkua maksettavaksi joutunutta velkaa, KKO jätti hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.