Court dismisses tenant's claim that income-based eviction lacked serious grounds due to temporary maternity leave.

Kiinteistöyhtiö A on B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa Helsingin AO:ssa kertonut, että B oli 8.2.1971 vuokrannut yhtiöltä, jonka Helsingin kaupunki oli perustanut sosiaalista asunnonvuokraustoimintaa varten, 2 huonetta ja keittokomeron käsittävän asuinhuoneiston. B oli 25.1.1977 kirjallisesti pyytänyt lupaa saada siirtää vuokraoikeutensa huoneistossa asuvalle pojalleen C:lle ja tämän vaimolle D:lle. B oli 31.1.1977 vuokrasopimusta irtisanomatta muuttanut huoneistosta. Yhtiö ei ollut voinut suostua vuokrasopimuksen siirtoon sen vuoksi, että C:n ja D:n tulot ylittivät asuntohallituksen ko. huoneistotyypin vuokralle saamiselle asettaman tulorajan.

Yhtiön hallituksen päätettyä, ettei vuokraoikeuden siirtoon mainitusta syystä voitu suostua, yhtiö oli B:lle 25.3.1977, C:lle 28.3.1977 ja D:lle 30.3.1977 toimitetuilla kirjallisilla ilmoituksilla irtisanonut vuokrasopimuksen päättymään 30.6.1977 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen erittäin painavan syyn, että C:n ja D:n tulot ylittivät sen tulorajan, joka oli asetettu edellytykseksi asunnon saamiseksi yhtiön omistamassa talossa. A on sen vuoksi vaatinut vuokrasuhteen lakkaamisen toteamista.

AO on tuomiossaan 9.6.1977 lausunut, että C:n ja D:n yhteiset tulot sillä hetkellä ylittivät asuntohallituksen määräämän tulorajan. Koska D kuitenkin ilmoituksensa mukaan jäisi äitiyslomalle syyskuun alkupuolella 1977 ja tulon ylitys siten ei ollut olennainen ja pysyvä, AO on katsonut jääneen näyttämättä, että irtisanomiseen olisi erittäin painava syy, ja sen vuoksi hylännyt kanteen.

A haki muutosta.

Läsnä: af Hällström - Seppälä - Iirola - Wiias - Pohjola

ES.