Tenant's eviction upheld because brother's disruptive conduct was deemed significant despite tenant's own efforts to stop it.
Legislator summary
AI generatedThe Court of Appeal dismissed the tenant's appeal against the Housing Authority's eviction order, ruling that the brother's disruptive behavior constituted a significant breach of tenancy. Although the tenant had attempted to prevent the brother's access and called the police, the court found these measures insufficient to negate the severity of the brother's actions. Consequently, the tenant lost the right to occupy the dwelling and was ordered to vacate.
Legislator headnote
AI generatedHousing Act 1970; Tenancy Act 1970: A tenant's right to occupy is forfeited if they allow a third party to engage in significant disruptive conduct, even if the tenant attempts to mitigate the situation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asuntoyhtiö A:n kanteesta Helsingin AO on tuomiossaan 19.2.1976 lausunut, että B, joka oli vuokrannut yhtiöltä asuinhuoneiston, oli sallinut veljensä jatkuvasti viettää asunnossa ja talon tiloissa pahantapaista elämää jolloin mm. 6.11.1975 tämä oli uhannut talon porraskäytävässä erästä talon asukasta teräaseella sekä että A oli 28.11.1975 irtisanonut B:n vuokrasopimuksen. AO on sen vuoksi, koska B:n menettelyä ei voitu pitää merkitykseltään vähäisenä, todennut B:n menettäneen vuokraoikeutensa ja velvoittanut hänet muuttamaan.
B haki muutosta.
HO: Koska B, joka itse ei ole viettänyt asunnossa pahantapaista elämää ja joka on yrittänyt estää veljensä viettämästa sellaista elämää mm. estämällä veljeltään ajoittain pääsyn huoneistoon ja kutsumalla poliisit paikalle, on muutoksenhakemuksessaan ilmoittanut, ettei hän enää tule sallimaan veljensä pääsyä asuntoon, jota ilmoitusta on olosuhteista johtuen pidettävä uskottavana, ja kun B:n viaksi luetulla menettelyllä siten on katsottava olevan vähäinen merkitys, HO hylkäsi kanteen.
Läsnä: af Hällström - Kalliokoski - Multia - Wiias - Pohjola
Eri mieltä olevat jäsenet Wiias ja af Hällström, hyväksyen esittelijän ehdotuksen, katsoivat siihen nähden että A oli 4.11.1974 ja 23.3.1975 kirjallisesti huomauttanut B:lle hänen asunnossaan vietettävästä pahantapaisesta ja juopottelevasta elämästä, joka siitä huolimatta oli edelleen jatkunut, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomiota.
A pyysi KKO:lta muutoksenhakulupaa.
KKO 2.11.1976 päätös n:o 2295: Ei muutoksenhakulupaa.
Läsnä: Hakala - Miettinen - Sundberg - Grönqvist - Takala
ES.