Public notary refused notarization; Administrative Court dismissed appeal citing discretion and misleading effect.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko Digi- ja väestötietoviraston (DVV) julkisella notaarilla ollut oikeus kieltäytyä julkisesta notaarista annetun lain (notaarilain) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta allekirjoitusten oikeaksi todistamisesta tilanteessa, jossa oli pyydetty allekirjoitusten oikeaksi todistamista Edunvalvontasopimus -nimiseen asiakirjaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja totesi notaarilla olleen kyseinen oikeus, koska mainitussa säännöksessä ei ole säädetty julkiselle notaarille velvollisuutta virkatoimenaan aina pyydettäessä todistaa mihin tahansa asiakirjaan tehtyjä allekirjoituksia oikeiksi. Pelkästään tämä tarkoittaa, että julkisella notaarilla on harkintavaltaa tässä asiassa eli oikeus kieltäytyä todistamasta allekirjoituksia oikeiksi. Velvoitetta ei tule myöskään sillä perusteella, että joku toinen saman viraston virkamies mahdollisesti käyttäisi harkintavaltaansa toisin. Hallinto-oikeus katsoi, että julkinen notaari oli hallintolain 6 §:ssä säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen tukemana voinut kieltäytyä todistamasta allekirjoituksia oikeiksi pyydettyyn asiakirjaan, koska se voisi asiakirjaan liitettävissä olevasta varaumasta huolimatta olla harhaanjohtavaa ja luoda vaikutelman siitä, että sopimuksella olisi viranomaisen vahvistamia oikeudellisia vaikutuksia ja että se olisi oikeudellisesti pätevä sopimus Suomessa.

Kaksi hallinto-oikeuden jäsentä jättivät asiassa äänestyslausunnot.

Ensimmäinen jäsen olisi kumonnut julkisen notaarin päätöksen kokonaisuudessaan. Jäsenen mukaan julkisen notaarin harkintavaltaa koskevien tarkempien säännösten puuttuessa viranomaisen harkintaa tuli tulkita suppeasti. Asiassa ei ollut edes väitetty, että allekirjoitusten todistamiselle olisi ollut allekirjoittajien todentamiseen liittyviä esteitä eikä sen, että viranomainen on antanut lakisääteisten tehtäviensä perusteella lainmukaisen todistuksen voida olettaa olevan harhaanjohtavaa. Julkisella notaarilla on myös mahdollista täsmentää antamansa todistuksen sisältöä siten, että se, mistä todistus on annettu, on yksiselitteistä. Allekirjoitusten oikeaksi todistamisesta ei voitu kieltäytyä esitetyillä perusteilla.

Toinen jäsen olisi kumonnut julkisen notaarin päätöksen toisen allekirjoituksen oikeaksi todistamista pyytäneen henkilön osalta. Jäsen totesi, ettei voimassa olevassa notaarilaissa ollut enää aikaisemmin voimassa olleen notaarilain 5 §:ää vastaavaa säännöstä, jonka mukaan julkinen notaari ei saanut ryhtyä toimenpiteeseen, jos asia oli laadultaan sellainen, että julkisen notaarin toimenpidettä siinä ei voitu pitää asianmukaisena. Julkisen notaarin harkintavallan rajoja ja valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta tuli siten arvioida hallintolain 6 §:n mukaisten hallinnon oikeusperiaatteiden nojalla. DVV:n sisäisellä ohjeistuksella julkisen notaarin harkintavallasta, joka mukaili kumotun notaarilain 5 §:n mukaista säännöstä, ei ollut asian arvioinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä. Jäsen katsoi kokonaisarvion perusteella, etteivät julkisen notaarin toimenpiteet olleet olleet hallintolain

6 §:ssä tarkoittamalla tavalla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, kun julkinen notaari oli kieltäytynyt edes asiakirjan sisältöä koskevalla varaumalla todistamasta oikeaksi toisen allekirjoitusta pyytäneen henkilön allekirjoitusta esitettyyn asiakirjaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki julkisesta notaarista 2 § 1 mom 1 kohta

Hallintolaki 6 §