Administrative court allows tax deduction for unpaid withholding tax despite shareholder's position, dismissing penalty claim.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court ruled that a shareholder could not exclude unpaid withholding tax from their taxable income solely based on their corporate role or knowledge of the omission. The court held that the tax authority failed to prove the specific joint action required to bypass tax liability under the relevant statute. Consequently, the tax assessment was upheld, but the imposed penalty for the delay was removed to prevent unnecessary prolongation of the proceedings.
Legislator headnote
AI generatedLaki verotusmenettelystä 34 a §:n mukaan ennakonpidätystä ei saa jättää lukematta verotuksessa, ellei suorituksen saaja ja velvollinen ole toimineet yhdessä maksamatta jättämisen kautta; hallinto-oikeus poisti viiveen välttämiseksi määrätyn veronkorotuksen.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli ratkaistavana, oliko B:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.
B oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2017 lukien, ja hän oli toiminut hallituksen varsinaisena jäsenenä marraskuusta 2021 marraskuuhun 2022 saakka ja sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana. B oli kertomansa mukaan työskennellyt yhtiössä HR-päällikkönä. Asiassa ei ollut väitettykään, että B ei olisi tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.
Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan B:n asema yhtiössä tai myöskään B:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi. Hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuutena on osoittaa säännöksen soveltamisedellytysten täyttyminen.
Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut käsillä olleissa olosuhteissa osoitettu olleen laissa tarkoitetulla tavalla ilmeistä, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen olisivat yhdessä toimineet siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Verohallinto ei näin ollen ollut voinut jättää lukematta hyväksi maksamatta jätettyä ennakonpidätystä.
B:lle määrätyn veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon velvollisuudesta määrätä veronkorotus ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämisen yhteydessä on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä. Ottaen huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että B:lle määrätty veronkorotus oli poistettava valituksen johdosta, vaikka B ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.
Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3313/2026
Laki verotusmenettelystä 34 a §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian.
Ei lainvoimainen