Administrative court allows withholding tax credit for company director despite unpaid amounts due to joint evasion intent.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n verovuoden 2022 verotuksessa voitu jättää lukematta hyväksi yhtiön tulorekisteriin ilmoittama, mutta Verohallinnolle tilittämätön ennakonpidätys verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n perusteella.

A oli omistanut yhtiön osakkeita vuodesta 2016 lukien. Hän oli toiminut vuonna 2022 yhtiön toimitusjohtajana ja marraskuuhun saakka yhtiön hallituksen puheenjohtajana sekä sen jälkeen hallituksen varsinaisena jäsenenä. Hallinto-oikeus katsoi asiassa olevan riidatonta, että A oli asemansa puolesta tiennyt yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä.

Hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n mukainen pääsääntö on, että tulorekisteriin ilmoitetut ennakonpidätykset luetaan verotuksessa verovelvollisen hyväksi siitä riippumatta, onko ennakonpidätyksiä maksettu vai ei. Verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n säännöksen soveltaminen edellyttää, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat toimineet yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon myös lain esitöissä lausuttu, yksinomaan A:n asema yhtiössä tai myöskään A:n tietoisuus ennakonpidätysten maksamatta jättämisestä ei ollut peruste jättää ennakonpidätykset lukematta hyväksi.

Toisaalta A oli ollut yhtiön toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja enemmistöosakkeenomistaja, ja hänellä oli siten ollut merkittävä päätösvalta yhtiössä. Verotustietojen mukaan A oli saanut yhtiöltä palkkaa 55 900,16 euroa vuonna 2020, 51 502,04 euroa vuonna 2021 ja 105 516,24 euroa vuonna 2022. Hallinto-oikeus katsoi A:n palkan määrän merkittävällä kasvattamisella tilanteessa, jossa yhtiön tase ei ollut enää mahdollistanut osingonmaksua eikä yhtiö ollut sittemmin pystynyt tilittämään kaikkia ennakonpidätyksiä, pyrityn turvaamaan A:n omat tulot yhtiön lakisääteisten velvoitteiden kustannuksella.

Kokonaisuutena arvioiden yhtiön ja A:n katsottiin käsillä olleissa olosuhteissa toimineen asiassa verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. Ennakonpidätyksen maksamatta jättämisessä ei ollut kyse lain esitöissä mainitulla tavalla yhtiön maksukyvyttömyydestä. Verohallinto oli voinut jättää lukematta A:n hyväksi maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen.

Verohallinto oli ennen A:n verotuksen toimittamista kohdistanut yhtiön kausilta 10/2022 ja 12/2022 maksamatta jättämiin ennakonpidätyksiin kuittauksia, joita ei kuitenkaan ollut miltään osin otettu huomioon A:n hyväksi. Kun otettiin huomioon, että laissa ei ole säännöstä suoritusten kohdentamisesta tietyille palkansaajille sekä se, että kohdennukset oli tehty ennen kuin A:ta oli edes kuultu ennakonpidätysten hyväksi lukematta jättämisestä, hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten kausien ennakonpidätysvelkoihin kohdistetut kuittaukset oli otettava huomioon myös A:n hyväksi luettavien ennakonpidätysten määrässä siinä samassa suhteessa kuin A:lta tehdyt ennakonpidätykset olivat olleet kunkin kauden ennakonpidätysten yhteismäärään nähden.

Veronkorotuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että verotusmenettelystä annetun lain 34 a §:n mukaan Verohallinnon oli tullut määrätä A:lle veronkorotus. Kun otettiin huomioon veronkorotuksen määräämisen suora asiayhteys maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen hyväksi lukematta jättämiseen, hallinto-oikeus katsoi enemmän viivytyksen välttämiseksi, että veronkorotuksen määrää oli valituksen johdosta alennettava vastaavassa suhteessa kuin A:n hyväksi lukematta jätetyn ennakonpidätyksen määrää alennettiin, vaikka A ei ollut oikaisuvaatimuksessaan nimenomaisesti vaatinut veronkorotuksen poistamista eikä valituksenalaisessa päätöksessä siten ollut käsitelty veronkorotuksen määräämisen edellytyksiä.

Vrt. Helsingin HAO 13.5.2026 taltio 3315/2026

Laki verotusmenettelystä 34 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Pirita Pesonen, Paula Makkonen ja Sara Itälä, joka on myös esitellyt asian.

Ei lainvoimainen