Administrative court quashes recovery decision as bankruptcy filing was not a permanent insolvency proceeding.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe administrative court quashed the local unit's decision to recover costs for a substitute subsidy period. The plaintiff argued their spouse's farm was in financial difficulty, but the court found the bankruptcy filing was merely procedural and not a permanent insolvency proceeding. Consequently, the court ruled that the statutory conditions for classifying the farm as a struggling agricultural enterprise were not met.
Legislator headnote
AI generatedMaatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 §:n 1 momentin 5 kohta; Maatalousalan ryhmäpoikkeusasetus: The term 'general implementation procedure due to insolvency' refers to bankruptcy or reorganization proceedings, requiring the enterprise to be formally placed in such a procedure or meet the statutory conditions for insolvency under the Bankruptcy Act.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Paikallisyksikkö oli saanut tiedon, että käräjäoikeudessa oli vireillä valittajan puolison maatalousyritystä koskeva konkurssihakemus. Konkurssihakemuksen perusteena ollut saatava oli sittemmin maksettu sekä konkurssihakemus peruutettu ja käräjäoikeus oli päätöksellään jättänyt asian sillensä. Edellä mainitun selvityksen perusteella paikallisyksikkö oli päättänyt periä valittajalta takaisin konkurssihakemuksen vireilläoloa koskevalla ajanjaksolla perusteettomasti annetusta sijaisavusta aiheutuneet kustannukset, ja maatalousyrittäjien eläkelaitos oli hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko valittajan puolison maatalousyrityksen voitu katsoa olleen ajanjaksolla maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa viitatussa maatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu vaikeuksissa oleva maatalousyritys ja oliko valittajalta siten voitu periä takaisin ajanjaksolla annetun sijaisavun kustannukset.
Hallinto-oikeus totesi, että maatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksessa käytetyllä käsitteellä ”yleistäytäntöönpanomenettely maksukyvyttömyyden vuoksi” tarkoitetaan kansallisessa lainsäädännössä konkurssi- tai yrityssaneerausmenettelyä. Säädös edellyttää, että yritys on asetettu kyseiseen täytäntöönpanomenettelyyn tai se täyttää kansallisessa lainsäädännössä kyseiselle menettelylle vahvistetut edellytykset. Kansallisessa lainsäädännössä vahvistetuista edellytyksistä yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle säädetään konkurssilain 2 luvussa konkurssiin asettamisesta ja yrityksen saneerauksesta annetun lain 2 luvussa saneerausmenettelyn aloittamisesta ja keskeyttämisestä.
Konkurssiin voidaan asettaa konkurssilain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan velallinen, joka on maksukyvytön, jollei konkurssilaissa tai muualla toisin säädetä. Konkurssilaissa maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan pykälän 2 momentin mukaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.
Hallinto-oikeus totesi, että käräjäoikeus ei ollut asettanut valittajan puolison maatalousyritystä konkurssiin eikä pelkästään konkurssiasian vireilletuloa ja asian sillensä jättämistä koskevan selvityksen perusteella ollut mahdollista päätellä, onko valittajan puolison maatalousyritys ollut kyseessä olevalla ajanjaksolla muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Valittajan puolison maatalousyrityksen ei ollut voitu valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla katsoa olleen ajanjaksolla maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa viitatussa maatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu vaikeuksissa oleva maatalousyritys. Tästä syystä hallinto-oikeus kumosi paikallisyksikön ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätökset.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Minna Iivanainen, Marjo Wenho ja Jari Kuusela. Asian esittelevä jäsen Jari Kuusela.
Päätös ei ole lainvoimainen.