Administrative court dismissed claim for child support arrears due to insufficient evidence of voluntary default and income impact.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the Social Insurance Institution's request for child support arrears against a self-employed individual. The court found the applicant partially voluntarily neglected support obligations but ruled that the institution failed to prove the full claimed amount was due or that repayment would not endanger the applicant's or their dependent's livelihood. Consequently, the court held it lacked jurisdiction to approve the disputed portion without a complete factual assessment of the applicant's financial capacity.
Legislator headnote
AI generatedLaki toimeentulotuesta 2 § 2 mom, 19 §, 20 § 1 mom 4 kohta, 21 § 1 mom, 22 § 1 ja 2 mom; Avioliittolaki 46 § 1 mom; Laki lapsen elatuksesta 2 § 1 mom: The social insurance institution must provide comprehensive evidence of voluntary default and demonstrate that full recovery does not endanger the obligor's or their dependents' means of subsistence before the administrative court can approve the claim.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli Kansaneläkelaitoksen hakemuksen johdosta ratkaistavana, oliko A laiminlyönyt avioliittolain ja lapsen elatuksesta annetun lain mukaisia elatusvelvollisuuksiaan, kun hän ei ollut osallistunut tuensaajien elatukseen, ja onko toimeentulotuen takaisinperinnälle siten toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen peruste. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, voidaanko hakemuksen perusteella varmistua siitä, että yhteensä noin 29 000 euron takaisinperintä ei vaarantaisi korvausvelvollisen tai henkilön, josta hän on velvollinen pitämään huolta, toimeentuloa. A on yrittäjä, ja tuen myöntämisen aikaan elinkeinotoiminnan tulos oli ollut noin 20 000 euroa vuodessa. Viimeisimpien, vuoden 2024 verotustietojen mukaan elinkeinotoiminnan tulos on ollut noin 24 000 euroa vuodessa.
Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut elatusvelvollinen aviopuolisostaan ja puolisoiden kahdesta yhteisestä lapsesta tuen myöntämisen aikaan. Hänen on katsottu ainakin joltain osin tahallaan laiminlyöneen elatusvelvollisuuttaan.
Hallinto-oikeus totesi, että takaisinperintää koskevan asian hakijana Kansaneläkelaitoksen on hakemuksessaan esitettävä, mikä on elatusvelvollisen tahallaan laiminlyömän elatuksen määrä sekä esitettävä selvitys siitä, että vaadittu määrä kokonaisuudessaan täyttää sen perinnälle säädetyt edellytykset korvausvelvollisen tai henkilöiden, joiden elatuksesta hän on vastuussa, toimeentuloa vaarantamatta.
Koska hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa hyväksyä arvionvaraista osaa Kansaneläkelaitoksen hakemuksessaan esittämästä vaatimuksesta, edellyttää hakemuksen hyväksyminen, että Kansaneläkelaitos on esittänyt selvityksen koko vaatimansa määrän takaisinperinnän perusteista ja edellytyksistä. Asiassa on A:n tuloista ja varallisuudesta esitetyn perusteella katsottu jääneen selvittämättä, onko hän laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tuen myöntämisen aikana koko väitetyllä määrällä. Hallinto-oikeus katsoi, että Kansaneläkelaitoksen asiassa esittämän selvityksen perusteella ei ole voitu myöskään varmistua siitä, että takaisinperittäväksi vaaditun summan, 29 717,05 euroa, takaisinperintä kokonaisuudessaan ei vaarantaisi A:n tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.
Laki toimeentulotuesta 2 § 2 mom, 19 §, 20 § 1 mom 4 kohta, 21 § 1 mom, 22 § 1 ja 2 mom
Avioliittolaki 46 § 1 mom
Laki lapsen elatuksesta 2 § 1 mom
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 19 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Esa Hakkola, Antti Huotari ja Riikka Laitinen.
Asian esittelijä Anni Krona.
Lainvoimainen