Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Helsingin HAO 17.06.2025 4008/2025 AI generated

Company deemed remote seller liable for Finnish excise duty on alcohol sold via third-party logistics.

Case Number Helsingin HAO 17.06.2025 4008/2025
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court ruled that the company was liable for Finnish excise duty on alcohol sold remotely. The court found that by recommending and facilitating specific third-party logistics providers, the company indirectly directed the shipment and delivery of goods to Finland. Consequently, the company satisfied the definition of a remote seller under the Excise Duty Directive and the Finnish Excise Duty Act.

Legislator headnote

AI generated

Council Directive 2008/118/EC Art. 36(1); Finnish Excise Duty Act s. 79: A seller is liable for excise duty in the destination member state when they indirectly direct the shipment or delivery by recommending and facilitating specific logistics providers.

Keywords

AI generated
remote seller liability excise duty directive indirect shipment third party logistics Finnish excise duty act EU VAT law alcohol taxation

Cited Legislation

AI generated
Council Directive 2008/118/EC Article 36
Finnish Excise Duty Act Section 79
Finnish Excise Duty Act Section 6
Finnish Excise Duty Act Section 74

Cited Case Law

AI generated
Case C-596/23
AI generated
ECLI:FI:KKO:2025:71
Supreme Court dismisses charge for remote alcohol sales where independent logistics company delivered goods to Finland. Client argued no Finnish sale occurred; Court found no Finnish control over goods. Charge dismissed as goods were not in client's control upon delivery.
admin_2023_helsinki__5328
Administrative Court deferred case to EU Court of Justice regarding remote seller tax liability and transport coordination rules.
ECLI:FI:KKO:2018:49
Supreme Court allows conviction for selling homebrew alcohol without license, rejecting lower court's exclusion of homebrew from illegal import charge.
kho-precedent_2005_39
Supreme Administrative Court dismissed importers' tax appeal, allowing partial reimbursement of lower court costs.
admin_2018_helsinki__672
Online insurance comparison service deemed taxable sales not tax-exempt intermediary services under VAT Act.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Saksaan sijoittautunut yhtiö oli myynyt valmisteveron alaisia alkoholijuomia suomenkielisen verkkokaupan kautta Suomeen yksityishenkilölle. Yhtiö ei ollut itse suoraan kuljettanut myymiään tuotteita ostajalle, vaan kuljetus Saksasta Suomeen oli tapahtunut ulkopuolisen kuljetusyhtiön toimesta, jolle ostaja oli myös maksanut kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset. Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko yhtiö valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tuotteet, jolloin kysymys oli valmisteverotuslaissa ja direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä ja yhtiö oli verovelvollinen kyseessä olevista alkoholijuomista Suomessa kannettavista valmisteveroista.

Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön tapahtuma-aikana sovellettavan valmisteverodirektiivin 2008/118/EY tulkinnasta. Unionin tuomioistuin lausui 19.12.2024 asiassa C-596/23 antamallaan tuomiolla vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:

Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on katsottava, että "myyjä tai joku tämän puolesta on suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut [valmisteveron alaiset tavarat] toiseen jäsenvaltioon” siten, että kyseinen myyjä on velvollinen maksamaan valmisteveron tässä toisessa jäsenvaltiossa, kun myyjä toimii tavalla, jolla se ohjaa ostajan valintaa, kun tämä valitsee kyseisten tavaroiden lähettämisestä ja/tai kuljettamisesta vastaavan yhtiön, ehdottamalla ja helpottamalla tiettyjen sellaisten yhtiöiden käyttämistä, jotka voivat vastata lähetyksestä ja/tai kuljetuksesta.

Ennakkoratkaisun 35 kohdan mukaan valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa käytetystä ilmaisusta "välillisesti” ilmenee, tämä säännös kattaa paitsi tilanteen, jossa myyjä suorittaa itse kuljetus- ja/tai lähetyspalvelun, myös muita tilanteita, joihin kuuluu tilanne, jossa myyjä ohjaa välillisesti lähetystä ja/tai kuljetusta tarjoamalla kuluttajalle mahdollisuuden valita jokin sen suosittelemista lähettäjistä ja/tai kuljettajista.

Ostajan ja myyjän ei ollut mahdollista sopia verovelvollisuudesta Verohallintoa sitovalla tavalla, eikä verovelvollisuuden tai etämyynnin tunnusmerkkien täyttymisen kannalta merkitystä siten ollut silläkään seikalla, että yhtiön internet-sivuilla oli mainittu ostajan velvollisuudesta huolehtia verojen maksamisesta Suomeen.

Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan ja valmisteverotuslain 79 §:n nojalla etämyyjänä verovelvollinen Suomeen myydyistä alkoholijuomista.

Valmisteverotuslaki 6 § (182/2010) 11 ja 12 kohta, 74 § 1 mom (182/2010) sekä 79 § (182/2010)

Neuvoston direktiivi 2008/118/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 36 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Järvenpää, Suvi Leskinen ja Jari Nikmo.

Asian esittelijä Pia Haimi.

Lainvoimainen