Administrative court annuls regional council budget decision due to insufficient social and health service funding violating constitution.

Hallinto-oikeus kumosi aluevaltuuston päätöksen.

Hallinto-oikeus totesi, että perustuslain 19 §:n 3 momentilla oli tarkoitus turvata ennen kaikkea palveluiden saatavuutta ja säännöksen mukaisilla riittävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla tarkoitettiin sellaista palvelutasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Oikeus riittäviin terveyspalveluihin turvasi vakavimmissa tilanteissa perustuslain 7 §:ssä perusoikeutena turvattua oikeutta elämään. Vaikkei perustuslain 19 §:n 3 momentti turvannut mitään nimenomaista tapaa palveluiden järjestämiselle, hallinto-oikeus katsoi, että perustuslain mukainen edellytys oli, että julkisen vallan oli turvattava palveluiden riittävyys ja saatavuus maan eri osissa asuville (ks. PeVL 17/2021 vp. s. 17 ja myös PeVL 26/2017 vp. s. 32, ja HE 309/1993 vp. s. 71) Siitä, kuinka riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, säädettiin tarkemmin lailla, mikä jätti julkisen vallan toimijoille harkintavaltaa muun ohella palveluiden järjestämisen tavasta.

Rahoituslaissa oli säädetty hyvinvointialueiden mahdollisuudesta saada lisärahoitusta muun ohella silloin, jos rahoituksen taso vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella maakuntien/hyvinvointialueiden rahoituksen turvaamista koskevat säännökset olivat olleet välttämättömiä, jotta hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö oli voitu ylipäätään säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (ks. PeVL 15/2018, s. 24 - 25). Lisärahoitukseen annettu päätös oli rahoituslain mukaisesti muutoksenhakukelpoinen ratkaisu eli tällaisen ratkaisun lainmukaisuuden voi saattaa viimekädessä tuomioistuimen arvioitavaksi. Tämän lisäksi hyvinvointialuelain 122 ja 123 §:ssä oli säädetty hyvinvointialueiden arviointimenettelystä muun ohella tilanteessa, jossa hyvinvointialue ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 115 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa.

Hallinto-oikeus katsoi edellä esitetyt perustelut huomioiden, ettei hyvinvointialuelain 115 §:n 2 momentin alijäämien kattamista koskevan säännöksen soveltamisen voitu katsoa johtavan käsillä olevassa tilanteessa ilmeiseen ristiriitaan perustuslain 19 §:n 3 momentin tai muunkaan perustuslain säännöksen kanssa. Näin ollen hyvinvointialuelain 115 §:n 2 momentin säännöstä ei voitu jättää hallinto-oikeudessa soveltamatta.

Koska aluevaltuuston päätös, jolla se oli hyväksynyt hyvinvointialueen vuoden 2025 talousarvion ja vuosien 2025 - 2028 taloussuunnitelman, oli lainvastainen, eikä hyvinvointialuelain 115 §:n 2 momentin soveltamisen tässä tilanteessa voitu katsoa johtavan ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa, oli aluevaltuuston päätös lainvastaisena kumottava.

Sovelletut säännökset

Perusteluissa mainitut ja

Suomen perustuslaki 106 § ja 121 § 4 mom.

Laki hyvinvointialueesta 115 § 1 mom., 122 § 1 mom., 123 § 1 mom. 1 kohta ja 140 §

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 8 § 1 mom.

Laki pelastustoimen järjestämisestä 4 §

Laki hyvinvointialueen rahoituksesta 3 § 1 mom., 4 § 1 mom., 11 § 1 mom., 26 § 1 mom. ja 2 mom., 30 § ja 31 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Marika Turunen ja Toni Nykänen, joka on myös esitellyt asian.

Haettu muutosta.