Administrative court dismissed appeal against procedural error in joint environmental and mineral resource permit review.

Yhtiö X oli valittanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen Y:n kaupungin yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaoston päätöksestä yhtiölle myönnetystä maa-aineslain mukaisesta luvasta. Hämeenlinnan hallinto-oikeus palautti antamallaan päätöksellä asian ympäristö- ja rakennusjaostolle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin se koski ottamisen ulottamista ja maa-ainesten sijoittamista maakuntakaavassa osoitetulle VR-alueelle.

Ympäristö- ja rakennusjaostossa oli tullut vireille ympäristönsuojelulain 89 §:n mukainen ympäristöluvan muuttamista koskeva asia saman pykälän 2 momentissa tarkoitettujen yhdistysten aloitteesta.

Ympäristö- ja rakennusjaosto oli käsitellyt vireillä olevat asiat maa-aineslain 4 §:n ja ympäristönsuojelulain 47 a §:n tarkoittamassa yhteiskäsittelyssä.

Lähtökohtaisesti edellä kuvatun kaltainen menettelyvirhe johtaisi valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen ja asian palauttamiseen lupaviranomaiselle. Tässä tapauksessa asian palauttaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska pääsääntöisesti päätöstä ei voida muuttaa muutoin tai enemmän kuin valituksessa on vaadittu. Koska yhtiö X oli ensisijaisesti vaatinut päätöksen muuttamista lupamääräysten 1, 2 ja 11 sekä luvan voimassaolon osalta ja toissijaisesti lupapäätöksen kumoamista ja palauttamista näiltä osin, hallinto-oikeus olisi voinut palauttaa asian vain edellä mainittujen määräysten osalta valituksenalaisen luvan jäädessä muutoin voimaan.

Edellä kuvattu menettely johtaisi tilanteeseen, jossa samaa toimintaa säänneltäisiin osittain yhteiskäsittelymenettelyssä annetussa luvassa ja osittain erillisissä ympäristö- ja maa-ainesluvissa riippuen siitä, mistä lupamääräyksestä kulloinkin on kyse. Ympäristönsuojelulain 87 §:n sanamuoto huomioon ottaen tällainen ratkaisu johtaisi myös siihen, että ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvat lupamääräykset olisivat palautetuilta osin voimassa toistaiseksi, kun muut valituksenalaisessa päätöksessä annetut ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvat lupamääräykset olisivat voimassa määräaikaisina. Tällainen tilanne olisi omiaan vaikeuttamaan lupatilanteen hallintaa ja toiminnan valvontaa eikä olisi hallituksen esityksen (HE 257/2014 vp) tavoitteiden mukaista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että viranomaisen vakava menettelyvirhe voi johtaa päätöksen kumoamiseen ja palauttamiseen viran puolesta, vaikka tällaista vaatimusta ei ole nimenomaisesti esitetty. Tässä tapauksessa tällainen menettely olisi kuitenkin ollut muutoksenhakijan eli yhtiön X edun vastaista. Tämän vuoksi palauttaminen viran puolesta ei niin sanottu reformatio in peius -kielto huomioon ottaen ollut mahdollista.

Edellä esitetyistä syistä menettelyvirheen korjaaminen ja erillisten ympäristö- ja maa-aineslupapäätösten antaminen olisi edellyttänyt sitä, että asia olisi palautettu kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, mikä ei asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen ollut mahdollista. Hallinto-oikeus ratkaisi siksi asian yhteiskäsittelymenettelyssä menettelyvirheestä huolimatta.

Lainvoimainen