VAT exempt medical services via billing agency deemed exempt despite agency lacking medical license.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko laskutuspalvelua tarjoavan A Oy:n myynti arvonlisäverotonta arvonlisäverolain 34 ja 35 §:n perusteella, kun se laskutti ensihoitajien suorittamasta työstä sairaankuljetuspalveluita tarjoavaa B Oy:tä.

Asiassa saadun selvityksen perusteella ensihoitajat olivat sopineet tehtävästä työstä B Oy:n kanssa. Suoritettuaan sovitun työn ensihoitajat olivat tehneet A Oy:n laskutuspalvelussa laskun, minkä jälkeen yhtiö oli lähettänyt laskun B Oy:lle. A Oy oli maksanut B Oy:ltä saadun korvauksen palvelumaksullaan ja lakisääteisillä työnantajamaksuilla vähennettyinä ensihoitajille palkkana.

Työn suorittajina olleet ensihoitajat olivat rekisteröityneinä terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin Terhikkiin. A Oy:llä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) mukaista lupaa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Kyseinen lupa oli sairaankuljetuspalveluita tarjoavalla B Oy:llä.

Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n veloittamassa palvelussa ei ollut kyse työvoiman luovutuksesta B Oy:lle. Asiassa oli sen sijaan arvioitava, täyttikö A Oy:n veloittama palvelu itsessään arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä säädetyt verottomuuden edellytykset.

Hallinto-oikeus totesi, että korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (KHO 2017:192 ja 2017:193) todennut, että arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä säädetyt verosta vapauttamisen edellytykset koskevat vain palvelun sisältöä ja toiminnan harjoittajaa. Vaikka käsillä olevassa tilanteessa ei varsinaisesti ollut kyse palvelun edelleenmyynnistä, hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä ilmaistut periaatteet olivat sovellettavissa myös nyt käsillä olevaan tilanteeseen. Siten sillä seikalla, että A Oy:llä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaista lupaa, ei ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Asiassa oli riidatonta, että työn suorittaneet ensihoitajat olivat riittävän ammattipätevyyden omaavia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolaissa ei ole edellytetty, että terveydenhuollon ammattihenkilön tulisi harjoittaa toimintaansa itsenäisesti ja olla rekisteröitynyt yksityisten terveydenhuollon palvelujen antajien rekisteriin Valveriin, jotta palvelu voisi täyttää lain 34 ja 35 §:ssä tarkoitetun verottomuuden edellytykset.

Hallinto-oikeus katsoi, että työn suorittaneet ensihoitajat olivat arvonlisäverolain 35 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Asiassa ei ollut riitautettu, etteikö ensihoitajien palvelu olisi ollut sisällöltään arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Näin ollen, kun arvonlisäverolain 35 §:ssä säädetyt sekä palvelun sisältöä että toiminnan harjoittajaa koskevat edellytykset täyttyivät, hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n laskuttamat ensihoitajien suorittamat palvelut täyttivät arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä säädetyt verosta vapauttamisen edellytykset. Myös arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen oli katsottava puoltavan tulkintaa, jonka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun myynti oli vapautettu verosta myös tilanteessa, jossa kyseinen palvelu laskutettiin laskutuspalvelua tuottavan yhteisön kautta.

A Oy:n ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa laskuttamistaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluista.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34 § 1 mom ja 35 §

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 2 § 1 mom ja 24 a § 1 mom

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet

Suvi Leskinen, Annika Tuominen (t) ja Hanna Kauppila, joka on myös esitellyt asian.

Päätös on lainvoimainen.