Administrative court dismissed appeal against municipality association's decision to transfer surplus payment obligation to health care regions.

Kuntayhtymän yhtymäkokous oli 14.12.2022 päättänyt voimaanpanolain 33 §:n nojalla, että kuntayhtymän kirjanpidollisista ylijäämistä 31.12.2021 palautetaan jäsenkunnille 10 754 972,55 euroa niiden peruspääoman suhteessa. Toisella samassa kokouksessa tekemällään päätöksellä yhtymäkokous oli päättänyt, että vuoden 2022 tilinpäätöksen mahdollinen ylijäämä palautetaan jäsenkunnille peruspääoman suhteessa. Päätösten mukaan kirjanpidollisen ylijäämän maksatuksen hoitavat yhteisvastuullisesti Pohjois-Savon ja Etelä-Savon hyvinvointialueet.

Etelä-Savon hyvinvointialue vaati valituksessaan yhtymäkokouksen päätösten kumoamista siltä osin kuin niillä oli päätetty, että kirjanpidollisen ylijäämän maksatuksen hoitavat yhteisvastuullisesti Pohjois-Savon ja Etelä-Savon hyvinvointialueet. Valituksen keskeisinä perusteina esitettiin, että ylijäämien maksatukseen olisi tullut ryhtyä vuoden 2022 aikana, että päätökset olivat voimaanpanolain 39 §:n 1 momentin vastaisia ja ettei kuntayhtymällä ollut oikeutta tehdä hyvinvointialueita sitovia päätöksiä. Valituksen mukaan hyvinvointialueet eivät olleet antaneet suostumustaan siihen, että ne hoitaisivat kuntayhtymän vastuulle kuuluneen ylijäämien maksatuksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Hallinto-oikeus katsoi voimaanpanolain 33 §:n sanamuoto ja säännöstä koskeva hallituksen esitys huomioon ottaen, että kyseinen säännös edellytti, että päätös taseeseen kertyneen ylijäämän palauttamisesta oli tehty vuoden 2022 aikana ennen kuntayhtymän lakkaamista. Säännös ei sen sijaan edellyttänyt sitä, että myös ylijäämän palauttaminen olisi käytännössä tehty vuoden 2022 aikana.

Kuntayhtymä oli päätöksillään sitoutunut ylijäämien maksamiseen jäsenkunnilleen. Kuntayhtymä oli voimaanpanolain 20 §:n 1 momentin nojalla erityishuoltopiirin kuntayhtymänä lakannut 1.1.2023 alkaen ja siirtynyt varoineen ja velkoineen sekä sitoumuksineen hyvinvointialueille. Näin ollen myös kuntayhtymän sitoumus ylijäämän palauttamisesta jäsenkunnille oli kuntayhtymän velkana lähtökohtaisesti siirtynyt hyvinvointialueiden vastattavaksi yleisseuraantona, mikäli siirrettävän kuntayhtymän viranomaisen toimivaltaa rajoittavasta voimaanpanolain 39 §:n 1 momentista ei muuta johtunut.

Hallinto-oikeus totesi, että hyvinvointialueet olivat joka tapauksessa antaneet suostumuksensa 10 754 972,55 euron suuruisen ylijäämän palauttamiselle sekä sille, että kyseinen palautus rahoitetaan lainaa ottamalla. Kuntayhtymä ei kuitenkaan ollut ennen lakkaamistaan 1.1.2023 ehtinyt ottamaan lainaa ja maksamaan päätettyjä ylijäämien palautuksia jäsenkunnille. Vuoden 2022 mahdollista ylijäämää kuntayhtymä ei ollut edes voinut maksaa jäsenkunnilleen, koska ylijäämän lopullinen määrä oli selvinnyt vasta kuntayhtymän lakattua. Yhtymäkokous oli päättänyt kuntien puolesta voimaanpanolain 33 §:n mukaisesti ylijäämien palautuksesta. Sitoumukset ylijäämien maksamisesta jäsenkunnille olivat tässä tilanteessa siirtyneet voimaanpanolain 20 §:n 1 momentin nojalla hyvinvointialueiden vastattaviksi. Hyvinvointialueiden esittämät, niiden rahoituksen liittyvät syyt eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Valituksenalaiset päätökset eivät olleet Etelä-Savon hyvinvointialueen valituksessaan esittämillä perusteilla lainvastaisia siltä osin kuin niissä oli todettu, että ylijäämien maksatuksen jäsenkunnille hoitavat Pohjois-Savon ja Etelä-Savon hyvinvointialueet.

Sovelletut oikeusohjeet

Kuntalaki 135 §

Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (voimaanpanolaki) 20 § 1 - 3 momentti, 21 §, 33 §, 39 §, 40 § 1 momentti, 57 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Timo Tervonen, Toni Nykänen ja Marika Turunen, joka on myös esitellyt asian.

Lainvoimainen.