Administrative Court deferred case to EU Court of Justice regarding remote seller tax liability and transport coordination rules.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland deferred the case to the Court of Justice of the European Union for a preliminary ruling. The core issue involved whether a Finnish remote seller became liable for alcohol excise duty merely by directing customers to use specific transport companies via their website. The court noted that the seller's website displayed links to transport providers, updated shipping costs, and the buyer paid the carrier directly, but the seller claimed no involvement in transport organization. Consequently, the court could not rule on the conflict between Finnish tax law and EU Directive 2008/118/EC without a binding interpretation from the EU Court. The decision was made to seek clarification on whether such website coordination constitutes participation in transport under EU law. The court suspended proceedings pending the EU Court's judgment on these specific questions of EU law applicability. The final tax liability determination remains pending the outcome of the preliminary ruling procedure.
Legislator headnote
AI generatedCouncil Directive 2008/118/EC; Finnish Excise Duty Act: The court deferred ruling on whether directing customers to specific transport providers via a website constitutes participation in transport for excise duty purposes, pending preliminary ruling from the Court of Justice of the European Union.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hallinto-oikeudessa vireillä olevassa asiassa oli B UG:n valituksen johdosta ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut määrätä Saksaan sijoittautuneen B UG:n maksettavaksi alkoholi- ja alkoholijuomaveroa ja veronkorotusta katsoen, että yhtiö oli ollut Suomessa verovelvollinen etämyyjänä sillä perusteella, että yhtiö oli osallistunut internet-sivujensa kautta myymiensä alkoholijuomien kuljetuksen järjestämiseen. Asiassa tuli arvioitavaksi kysymys siitä, oliko valmisteverotuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 263/2009 vp) asetettu ehto, jonka mukaan myyjä on etämyynnistä valmisteverovelvollinen, mikäli myyjä ohjaa internet-sivuillaan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä, ristiriidassa valmisteverodirektiivin 2008/118/EY ja sen etämyyntiä koskevien säännösten kanssa.
Asiassa oli selvää, että tuotteet Saksasta hankkinut yksityishenkilö A oli ostanut tuotteet yhtiöltä omaan käyttöönsä. A:n Verohallinnolle antaman selvityksen mukaan B UG:n verkkokaupassa tilausta tehdessä mainostettiin X-, Y- ja Z-yhtiöiden kuljetuspalveluita. Tilausta tehdessä B UG:n internet-sivuilla ostoskori päivitti tilauksen painon ja rahdin hinnan joka kerta, kun ostoskoriin lisättiin tuotteita. Alkoholitilauksen maksamisen jälkeen internet-sivulle tuli muistutus kuljetuksen järjestämisestä, ja A:n mukaan B UG:n sivulla oli suorat linkit kuljetuksen tarjoajien internet-sivuille. A on valinnut tilauksen kuljettajaksi X-yhtiön. Valitsemalla linkin ”X” A ohjautui suoraan X:n internet-sivulle, jonne A täytti omat yhteystietonsa, mutta ei lainkaan tietoja tilauksestaan, kuten tilausnumeroa. A oli maksanut B UG:lta ostamiensa alkoholijuomien kuljetuskustannukset suoraan kuljetuksesta vastanneelle kuljetusyhtiölle eli X:lle.
B UG:n mukaan sen internet-sivuilla ollut linkki kuljetuksen tarjoajan internet-sivuille ei tarkoita, että yhtiö olisi osallistunut tuotteiden kuljetuksen järjestämiseen. Lisäksi yhtiön sivuilla on ollut useampia kuin ainoastaan yhden kuljetusliikkeen linkki. Tuotteiden omistusoikeus ja vaaranvastuu ovat siirtyneet myyjältä ostajalle Saksassa myyjän luovuttaessa tuotteet ostajan valitsemalle kuljetusliikkeelle. B UG:n internet-sivuilla on nimenomaisesti mainittu, että asiakkaan tulee itse huolehtia verojen maksamisesta Suomessa ja että lisätietoja löytyy Suomen tullin ja Valviran sivuilta. Asiakkaalta peritty hinta huomioiden on selvää, että asiakkaan on täytynyt ymmärtää, ettei tuotteen hinta sisällä Suomessa perittäviä veroja.
Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja päätti pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:
”1. Muodostaako direktiivi 2008/118/EY, erityisesti sen etämyyntiä koskeva 36 artikla, esteen sellaiselle kansalliselle laintulkinnalle, jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen valmisteveron alaisten tuotteiden myyjän katsotaan osallistuvan tuotteiden kuljetukseen määräjäsenvaltioon ja olevan määräjäsenvaltiossa valmisteverovelvollinen etämyynnistä yksinomaan sillä perusteella, että myyjä ohjaa internet-sivuillaan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä?
2. Onko valmisteveron alaisten tuotteiden myyjä direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tavaroita toiseen jäsenvaltioon ja ollut verovelvollinen direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä, jos myyjän internet-sivuilla on suositeltu tiettyjä kuljetusliikkeitä sekä ollut tietoja ostajalle aiheutuvista kuljetuskustannuksista ja jos kuljetuskustannukset on veloittanut kuljetusliike, jolle on välittynyt tiedot kuljetettavasta tavarasta ilman ostajan toimenpiteitä? Onko asian arvioinnissa merkitystä sillä, että ostaja on tehnyt erillisen sopimuksen tavaroiden kuljettamisesta myyjän internet-sivuilla mainitun kuljetusliikkeen kanssa?”
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 267 artikla
Neuvoston direktiivi 2008/118/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 36 artikla
Valmisteverotuslaki 1 § (182/2010) 2 mom, 6 § (182/2010) 11 ja 12 kohta, 72 § 1 mom (495/2014), 74 § 1 mom (182/2010) sekä 79 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet
Pirjo Järvenpää, Klaus Järvinen ja Suvi Leskinen, joka on myös esitellyt asian.