Administrative court dismissed hospital's decision for remote-only independent doctor review of involuntary psychiatric patient.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland dismissed the hospital's decision to conduct an independent doctor's assessment via video call instead of an in-person visit. The patient argued that remote evaluation failed to meet the requirements of the Mental Health Care Act and fundamental rights. The court ruled that physical presence is generally necessary for such assessments to ensure objective medical examination, thereby invalidating the hospital's unilateral restriction.
Legislator headnote
AI generatedMental Health Care Act 12 a §; European Convention on Human Rights Art. 5 § 1: An independent doctor assessing a patient under involuntary care must generally visit the patient in person to ensure a medically appropriate and objective examination.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ulkopuolisen lääkärin arvio potilaan hoidon tarpeesta oli laadittu etätapaamisella potilaan fyysisen, kasvokkain tapahtuneen tapaamisen sijasta.
Hallinto-oikeus totesi, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan tutkiminen fyysisesti samassa tilassa havainnoiden on omiaan edistämään sitä, että potilas tulee lääketieteellisesti asianmukaisesti ja objektiivisesti tutkituksi. Kun otettiin mielenterveyslain 12 a §:n 2 momentin sanamuodon ja sen esitöiden lisäksi huomioon ulkopuolisen lääkärin arviota koskevien säännösten tausta ja tarkoitus sekä Suomea sitovat perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet, hallinto-oikeus katsoi, että pääsääntönä oli pidettävä sitä, että mielenterveyslain 12 a §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen lääkäri saapuu sairaalaan potilaan luokse tämän tutkimista ja lausuntonsa antamista varten. Jos potilas haluaa ulkopuolisen lääkärin arvion, hänelle on edellä sanotun vuoksi osana tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevaa menettelyä varattava mahdollisuus tavata ulkopuolinen lääkäri fyysisesti.
Hallinto-oikeus katsoi, että sairaala ei voi oman harkintansa mukaan kaventaa potilaan oikeutta ulkopuolisen lääkärin arvioon. Näin ollen sairaala ei voinut omasta aloitteestaan rajoittaa oikeutta ulkopuolisen lääkärin arvioon siten, että tämä tapaaminen olisi mahdollista ainoastaan kuva- ja ääniyhteyden avulla.
Asiakirjoista ei ilmennyt, että potilaalle olisi, ennen kuin hänen tahdostaan riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon jatkamisesta oli päätetty, varattu tilaisuus siihen, että ulkopuolinen lääkäri tulee tapaamaan häntä sairaalaan, ja että hän olisi sellaisesta tilaisuudesta kieltäytynyt. Sairaala oli siten rajoittanut potilaan oikeutta ulkopuolisen lääkärin arvioon sen toteutustavan osalta.
Hallinto-oikeus katsoi, että potilaalle ei ollut, ennen kuin hänen tahdostaan riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon jatkamisesta oli päätetty, varattu mielenterveyslain 12 a §:n mukaisesti mahdollisuutta saada hoitavan sairaalan ulkopuolisen, riippumattoman lääkärin arvio ja lausunto hoidon tarpeestaan.
Apulaisylilääkärin päätös jätettiin vahvistamatta.
Suomen perustuslaki 7 § 3 mom ja 22 §
Mielenterveyslaki 12 a § 1 ja 2 mom ja 12 b §
Euroopan ihmisoikeussopimus 5 artikla 1 kappale
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 9 artikla 1 kappale
Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin X v. Suomi 3.7.2012
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mervi Hietanen, Annina Nieminen ja Mika Paavilainen (t) ja asiantuntijajäsen Maarit Jekunen.
Asian esittelijä Simo Vainio-Kaila.
Päätös on lainvoimainen.