Court dismisses mining permit application when site destruction of special nature occurrence cannot be prevented by conditions.

Ärendet gällde en ansökan om marktäkts- och miljötillstånd för tagande av marksubstans, brytning av berg, krossning av bergsmaterial samt tagande av moränjord på en skogsfastighet. Skogsområdet var tämligen omfattande (10 ha). Inga omfattande skogsvårdsåtgärder hade vidtagits under de senaste 120 - 180 åren. Skogsfigurerna på området representerade främst naturtyperna skogsbevuxna berg samt gamla torra och karga moar. Naturtyperna gamla och karga moar är akut hotade i Södra Finland. Den starkt hotade talltitan och den sårbara tofsmesen häckade på området. Skogsområdet var således en tydligt avgränsad ekologisk helhet som bestod av urskog i naturtillstånd. På området hade observerats flera hotade fågelarter som är typiska för gamla skogar.

Förvaltningsdomstolen ansåg att skogsområdet utgjorde en sådan ekologisk helhet som i högsta förvaltningsdomstolens avgöranden HFD:2022:38 och HFD:2017:176 har ansetts vara ett i miljöskyddslagen avsett speciellt naturförhållande. Vidare ansåg förvaltningsdomstolen att med beaktande av vad som å ena sidan sagts om speciella naturförhållanden i RP 84/1999 rd och å andra sidan sagts om speciella naturförekomster i RP 214/2013 rd måste ett sådant skogsekosystem som anses vara ett i miljöskyddslagen avsett speciellt naturförhållande även anses vara en i marktäktslagen avsedd speciell naturförekomst.

Om den planerade marktäkten hade förverkligats skulle detta ha lett till att den speciella naturförekomsten förstördes. Förstörelsen kunde inte ha förhindrats genom tillståndsbestämmelser. Vidare skulle verksamhetens utsläpp ha lett till att de speciella naturförhållandena på täktområdet och i dess närhet försämrades. De i marktäktslagen och miljöskyddslagen stadgade förutsättningarna för beviljande av tillstånd för den planerade verksamheten uppfylldes inte.

Marktäktslagen 3 § 1 momentet 2 punkten och 6 § 1 momentet

Miljöskyddslagen 49 § 4 punkten

Käännös suomeksi

Asiassa oli kyse maa-aines- ja ympäristölupahakemuksesta maa-aineksen ottamiseksi, kallion louhimiseksi, kalliokiviaineksen murskaamiseksi sekä moreenimaan ottamiseksi metsäkiinteistöltä. Metsäalue oli melko laaja (10 ha). Mitään laajempia metsänhoitotoimenpiteitä ei ollut suoritettu viimeisen 120 - 180 vuoden aikana. Metsäkuviot alueella edustivat lähinnä luontotyyppejä kalliometsät sekä vanhat kuivat ja kuivahkot kankaat. Luontotyypit vanhat kuivat ja kuivahkot kankaat ovat Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaiset. Erittäin uhanalainen hömötiainen sekä vaarantunut töyhtötiainen pesivät alueella. Metsäalue oli siten selkeärajainen ekologinen kokonaisuus, joka koostui luonnontilaisesta vanhasta metsästä. Alueella oli havaittu pesivän uhanalaisia vanhojen metsien tyypillisiä lintulajeja.

Hallinto-oikeus katsoi, että metsäalue muodosti sellaisen ekologisen kokonaisuuden, joka korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa KHO:2022:38 ja KHO:2017:176 on katsottu ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuksi erityiseksi luonnonolosuhteeksi. Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että ottaen huomioon yhtäältä hallituksen esityksessä HE 84/1999 vp erityisistä luonnonolosuhteista lausuttu ja toisaalta hallituksen esityksessä HE 214/2013 vp erikoisista luonnonesiintymistä lausuttu, on sellainen metsäekosysteemi, jonka katsotaan olevan ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu erityinen luonnonolosuhde, myös katsottava olevan maa-aineslaissa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä.

Jos suunniteltu ottohanke olisi toteutunut olisi se johtanut erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumiseen. Tuhotumista ei olisi voitu estää lupamääräyksin. Edelleen toiminnan päästöt olisivat johtaneet ottoalueen ja sen lähialueen erityisten luonnonolosuhteiden heikkenemiseen. Maa-aineslaissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle eivät täyttyneet.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti 2 kohta ja 6 § 1 momentti

Ympäristönsuojelulaki 49 § 4 kohta