Wind farm permits dismissed due to failure to assess impacts on wolf breeding and resting sites under nature conservation law.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Northern Finland dismissed wind farm construction permits because the planning authority failed to adequately assess impacts on wolf breeding and resting sites. Although the wolf is a protected species under the Habitats Directive, the specific prohibition on damaging these sites was not explicitly verified during the permit process. Consequently, the court ordered the permits to be revoked and the matter returned to the planning board for a fresh examination.
Legislator headnote
AI generatedMaankäyttö- ja rakennuslaki 197 § 1 mom; Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom: When granting construction permits for projects affecting areas where protected species, such as wolves, may breed or rest, authorities must specifically assess and ensure no violation of the prohibition on damaging these specific sites, even if broader habitat protection is not required.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli valituksen johdosta ratkaistavana muun ohella kysymys siitä, oliko tuulivoimaloiden rakennuslupia myönnettäessä asianmukaisesti selvitetty ja otettu huomioon kaavan toteuttamisesta susille mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset.
Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimapuiston osayleiskaavan, joka mahdollisti enintään kahdeksan tuulivoimalan rakentamisen osayleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden (tv) alueille. Osayleiskaavaa valmisteltaessa oli laadittu luontoselvitys, jonka yhteydessä oli tarkasteltu muun ohella luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lajien esiintymistä tuulivoimapuiston alueella. Selvityksen mukaan luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista alueella saattoi levinneisyytensä puolesta esiintyä aika-ajoin kaikkia suurpetojamme, joista todennäköisimpinä oli pidetty karhua ja ilvestä.
Kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta oli myöntänyt tuulivoimaloille rakennusluvat.
Luonnonvarakeskuksen Suomen susikantaa kuvaavista raporteista ilmeni, että osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaupungin ja tuulivoimapuiston lähikuntien alueilta oli tehty runsaasti susihavaintoja ja alueelle oli muodostunut susien reviiri, jonka alueen sisään tuulivoimapuisto sijoittui. Hallinto-oikeus totesi, että koska susi (Canis lupus) on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, lupa-asiaa ratkaistaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti otettava huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikota.
Rakennuslupia myönnettäessä ei ollut tarkemmin selvitetty, sijaitsiko tuulivoimapuiston alueella tai sen vaikutusalueella susien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tai muutoinkaan kiinnitetty huomiota kaavan toteuttamisesta susille mahdollisesti aiheutuviin vaikutuksiin. Vaikka luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto koskee vain verrattain suppeita alueita eikä mainittu säännös velvoita suojelemaan siinä tarkoitettujen eläinlajien koko elinympäristöä, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyjen vaikutusten aiheutumista ei ollut kuitenkaan asiassa saadun selvityksen perusteella mahdollista poissulkea.
Valituksenalaiset päätökset kumottiin ja asia palautettiin rakennus- ja ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 § 1 mom, 131 § 2 mom 6 k ja 197 § 1 mom
Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom
Hallintolaki 31 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Renne Pulkkinen, Anne-Mari Keskitalo (t) ja Laura Juntunen, joka on myös esitellyt asian.
Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksellään 2023:73 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja kumonnut tuulivoimaloita koskevat rakennuslupapäätökset.
Korkein hallinto-oikeus on todennut, että susi (Canis lupus) on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, joten rakennuslupa-asioita ratkaistaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti otettava huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikota. Rakennuslupahakemuksiin on tämän vuoksi tullut sisällyttää maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu selvitys tuulivoimaloiden rakentamisen vaikutuksista alueella esiintyviin susiin. Rakennuslupien hakija on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa selvitystä susien esiintymisestä hankealueella sekä korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Luonnonvarakeskukselta lausunnon. Selvityksiä voitiin pitää riittävinä sen osoittamiseksi, ettei rakennuslupien myöntämisestä aiheudu alueella esiintyville susille luonnonsuojelulain vastaisia kielteisiä vaikutuksia.
Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin toisella perusteella kumonnut Ylivieskan rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset rakennuslupien myöntämisestä ja rakennuslupahakemukset on palautettu rakennus- ja ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäviksi.