Administrative court dismissed tax exemption claims for a merger where non-exempt companies transferred assets to a previously exempt entity.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Vaasa dismissed the tax exemption claims filed by Kiinteistö Oy A following its merger with Kiinteistö Oy B and C. The court found that while the merger transferred assets under continuity principles, the merging companies did not meet the statutory requirements for tax exemption prior to the transaction. Consequently, the receiving company failed to satisfy the conditions for maintaining its exempt status or forming new housing allowances. The court upheld the tax authority's request to revoke previous rulings and issue new ones reflecting the loss of exemption.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolaki 20 § 1 mom 3 kohta; 20 § 2 mom; Laki asuintalovarauksesta verotuksessa 1 § 1 mom; 2 § 1 mom; 2 § 2 mom: A company previously exempt from income tax loses this status upon merger if the merging entities did not individually qualify for exemption and the resulting entity's assets include non-exempt property not strictly necessary for the exempt activity.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kiinteistö Oy A oli hakenut ennakkoratkaisuja X:n kaupungin omistamien vuokrataloyhtiöiden Kiinteistö Oy B:n ja Kiinteistö Oy C:n sulautumisesta niiden sisaryhtiöön Kiinteistö Oy A:han. Sulautumisessa sulautuvat kiinteistöosakeyhtiöt, purkautuen selvitysmenettelyttä, siirtäisivät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n mukaisesti kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle. Kiinteistö Oy A oli ennen sulautumista tuloverolain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tuloverosta vapaa yhteisö. Kiinteistö Oy B ja Kiinteistö Oy C eivät olleet vastaavalla tavalla tuloverosta vapaita yhteisöjä.
Asiassa oli Kiinteistö Oy A:n sekä veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusten johdosta kyse siitä, katsottiinko Kiinteistö Oy A:n olevan sulautumisen jälkeen tuloverolain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu yhteisö, jos yhtiöön sulautuisi Kiinteistö Oy B tai Kiinteistö Oy C tai molemmat edellä mainituista. Lisäksi asiassa oli kyse siitä, siirtyikö Kiinteistö Oy B:n ja Kiinteistö Oy C:n asuintalovaraukset jatkuvuusperiaatteella vastaanottavalle yhtiölle ja oliko Kiinteistö Oy A:n mahdollista muodostaa sulautumisen jälkeen myös uutta asuintalovarausta.
Kiinteistö Oy B omisti vuokratalojen lisäksi vanhusten palvelukotina käytetyn rakennuksen, joka oli vuokrattu X:n kaupungille, joka oli vuokrannut rakennuksen edelleen palveluasumistoimintaa harjoittaneelle peruspalveluliikelaitoskuntayhtymälle. Kiinteistö Oy C:n varoihin kuului kiinteistö, jolla sijaitsi asuntolakäytössä ollut rakennus. Rakennus oli vuokrattu X:n kaupungin sosiaalitoimelle ja asuntolatoiminnan palveluntuottaja oli peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä.
Hallinto-oikeus katsoi, että kiinteistöjen rakennusten tiloissa harjoitettu asuntola- tai palveluasumistoiminta, jossa vuokratulo saatiin muulta taholta kuin huoneistojen asukkailta, ei kuulunut tuloverolain 20 §:n 1 ja 2 momenttien soveltamisalan piiriin. Palveluntuottajan käyttämien tilojen ei voitu myöskään katsoa rinnastuvan asuntojen käytön kannalta tarpeellisiin aputiloihin, joita tuloverolain 20 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama yhtiö olisi voinut omistaa. Ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, vaikka asukkailla olisi vakinainen osoite asuntolassa tai sillä, jos he saivat asumistukea palveluasumisen kustannuksiin. Kun rakennus oli ulkopuolisen palveluntuottajan käytössä, ei kyse ollut yksinomaan asumiskäytössä olevasta omaisuudesta.
Kiinteistö Oy A:n asema tuloverosta vapaana yhteisönä tuli uudelleen arvioitavaksi sulautumisen jälkeen, vaikka sulautumiseen sovellettaisiin jatkuvuusperiaatetta. Koska sulautuvat yhtiöt eivät täyttäneet verovapauden edellytyksiä ennen sulautumista ja kun sulautuvien yhtiöiden kaikki varat ja velat siirtyisivät vastaanottavalle yhtiölle ja kun lisäksi molemmat sulautuvat yhtiöt omistivat muutakin omaisuutta eivätkä vain harjoittaneet asuntojen hankkimista, omistamista ja vuokralle antamista, ei Kiinteistö Oy A täyttäisi sulautumisen jälkeen tuloverolain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja saman pykälän 2 momentissa säädettyjä verovapauden edellytyksiä.
Siltä osin kuin oli kyse asuntola- tai palveluasumistoiminnassa käytetystä rakennuksesta, hallinto-oikeus katsoi, että kysymys ei ollut sellaisesta asuinrakennuksesta, jota tarkoitettiin asuintalovarauksesta verotuksessa annetun lain 2 §:n 1 momentissa. Rakennuksen huoneistoja ei siten käytetty saman pykälän 2 momentin tarkoittamassa vakituisessa asumistarkoituksessa. Kiinteistö Oy A:n oli mahdollista sulautumisen jälkeen muodostaa uutta asuintalovarausta vain siltä osin kuin yhtiön omistamia asuinrakennuksia käytettiin vakituisessa asumistarkoituksessa.
Hallinto-oikeus hylkäsi Kiinteistö Oy A:n tekemän valituksen ja hyväksyi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen, jonka johdosta valituksenalaiset ennakkoratkaisut kumottiin ja lausuttiin uudet ennakkoratkaisut.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021
Tuloverolaki 20 § 1 mom 3 kohta ja 20 § 2 mom
Laki asuintalovarauksesta verotuksessa 1 § 1 mom ja 2 § 1 - 2 mom
Lainvoimainen